Ihmeellinen on ihmisen tie tässä elämässä!
Varsinkin silloin kun sairastuu pitempiaikaisesti, on todella pysähdyttävä sitä ihmettelemään. On myös aikaa miettiä sitä, mitä minä olen, mitä varten, mitä minun ympärilläni tapahtuu, mitä maailmalla? Kaikki se vaikuttaa kaikkeen. Ja se on hyvä tiedostaa!
 |
| Vihreä on elämän väri! |
Sanotaan, että digitaalinen maailma on valloittamassa ihmisen elämää, joten hän kadottaa minuuden, merkityksensä ja sen mitä lähistöllä oikeasti tapahtuu, millaisia ihmisiä siinä lähellä on. Ei kiinnosta. Paetaan jonnekin helppoon ja valmiiseen.
t
No minä olen nyt kiittänyt digitaalimaailmaa! Älypuhelin on pieni, kevyt kädessä ja sieltä aukenee perhe ja ystävät,.On whatsupryhmät, facebook-sivut ryhmineen ja vertaistukineen, Hyvä maailma silloin, kun ei jaksa keskustella. Muutama sana riittää pienestä valon luukusta ja rakkaat ihmiset tuntuvat olevan lähellä ja tukena (kun muuten asuvat niin kaukana).
Löysin Uuno Kailakselta mieleiseni runon vähän edellä olevaan kiinnittyneenä. Tämä runo oli paksussa "Elämän viisauden kirjassa", minkä Hannu Tarmio on toimittanut ja on kaikenlaista viisautta täynnä. Sen kirjan mieheni Eino muuten voitti tullessaan ykköseksi jossakin tietokilpailussa!
Tien lapsia olemme, matkaan syntyneitä,
karavaani-heimoa retkellä elämän.
Ja ei tule koskaan loppua matkallemme,
vaelsimmepa auringon alla tai pimeän.
Yli ikuisuuden hietikon valkenevat
monenkaltaiset päivät, paahtein ja keitahin;
me nauramme, juomme ja suutelemme - vaikka
sudet tuskan saartavat meitä laumoin nälkäisin.
Vaan eteenpäin, ohi päivien kaikenlaisten
karavaania vie iänkaikkinen kaipaus.
Ei, ei tule koskaan loppua matkallemme,
ja sen määränä lienee vain jokin kangastus.
Tosin loppuvat kerran askelet vaeltajilta,
kukin vuorostaan on nukkuva syliin maan.
Vaan katso; kaikki he kuitenkin mukana ovat,
nekin, joiden tomu on uupunut vaeltamaan.
Mit' on parhaintamme syntynyt rakkaudesta,
rikastuttaen, kaunistaen elämää
tomustamme se erkanee ja ikuisesti
karavaani-heimon sielussa kimmeltää.
Uuno Kailas
Uuno Kailas eli vain 31 vuotta, kuoli 1933 Ranskassa. Aivan kuin hän olisi runossa kirjoittanut oman kulkunsa. Syntymäkaupungissa Heinolassa on pystytetty hänelle Tulenkantaja-patsas ja katukin on nimetty hänen mukaansa. Hän sairastui skitsofreniaan 29-vuotiaana. Syyksi kerrottiin lapsuuden traumat ja hänen homoseksualisuutensa, jota hän yritti tukahduttaa. Hän sairastui lisäksi keuhkotuberkeliin, johon hän sitten menehtyi.
Toivon, että tulitte uteliaaksi tämän runoilijan elämästä, helppoa se ei ole ollut. Kaunista hän jätti kuitenkin tähän meidän karavaanimatkalle luettavaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!