Muistan kuinka pitkiä ja moninaisia lapsuudessa olivat päivät. Nuoruudessa istuin taas kuin pikajunassa enkä ehtinyt nähdä kaikkea ympärilläni, kun sisällä mylläsi omat tuntemukset. Nyt huomaan, että mitä vanhemmaksi tulen, sitä nopeammin aika menee, mutta ehdin pysähtyä arjen pieniin yksityiskohtiin, joista osaan iloita.
Ihastuin tähän runoon, sen pieneen hetkeen, pieniin yksityiskohtiin ja kuitenkin se kertoo paljon. Minulle on kerrottu, että vanhassa iirin kielessä on sana "poet", joka on sittemmin omittu englanninkieleenkin tarkoittaen runoilijaa. Oikeasti tuo sana "poet" tarkoittaa "hän joka näkee". Sellainen on runoilija!
Lummelampia huoneet
Lummelampia huoneet
kaduilla sataa, mutta me istumme
kahvilassa lasin takana
sukelluspallossa syvällä vesien sisällä
pisarat tanssivata auton punaisella katolla
sinun huulesi ovat punaiset nekin
niin suuri onni pienissä asioissa
katseessasi joka jälleen viivähtää
Iloisen neekerin katu, 1992
Jarkko Laine
Minun täytyy tunnustaa, etten ole ennen lukenut Jarkko Laineen runoja. Kuka hän on? No voi minua tietämätöntä tyhmää! Jarkko Laine on ollut vaikka mitä! Kirjailija, runoilija, kääntäjä, Suomen kirjailijaliiton puheenjohtaja ja saanut useita kirjallisuuden valtionpalkintoja. Ja hän sanoitti useita Rauli Badding Somerjoen lauluja, Hän eli 1947-2006. Nyt olen tutustunut häneen!
"Hän,joka näkee .."
VastaaPoistaKoskettavasti .. kauniisti kiteytetty.
Runoilija näkee maailman eri tavalla kuin me "muut". Kiinnostavaa runoutta taas.
VastaaPoista