Runollinen joulukalenteri 22.12.18

Olen huomannut, että minä olen liiallinen energiapakkaus jäämään eiliseen. no joskus sekin on tapahtunut ja muutun sulkeutuneeksi tiiliskiveksi. Siis tiedän, mitä on kun suruun jää kiinni.
Kauan kuitenkin, liian kauan, niinkin kauan, että SE mikä odottaa sinua, väsyy odottamiseen ja sinä jäät paikallesi suru seuranasi.

Tässähän melkein innostuu runoilemaan. Tämän sivun runossa kuitenkin tiivistyy kaikki se, mitä halusin tuoda esiin.

Kuva on vanha ja otettu yksinkertaisella kameralla Jokelankylän sillasta ja koulusta. Tuollaista maisemaa ei enää ole. Koulu on. Siinä opiskelivat sekä isäni että äitini. Mutta kuva on kuin joulukortti, tonttu vain uupuu tuolta tieltä. Mutta jos uskot tonttuihin, myös näet heidät.

Kaksi vuotta meni

surin rannalla kuin kansanlaulu

istuin vesikivellä kuin murmeli.

Kasvatin uutta nahkaa, aavistin

etten näihin suruihin menehdy.

Löin poikki turhat kahleet,

ja vaikeimman, sen mikä sisuksia jäyti

solmin siististi ja pistin

pakastimeen. Ehkä joskus? Ehkäpä joskus.

Ja kun nousen ja käännyn muita kohti

ne ovat odottaneet minua 

verannalla, avanneet pullon.

Ruusu, ruusu tämän lumisen maiseman keskelle, 1985

Arja Tiainen

Arja Tiainen on tuottoisa runoilija.  Kaikki varmaan tietää, minä en tiennyt, että Rauli Badding Somerjoen kuuluisa, suorastaan Suomen kansan lauluna tunnettu "Paratiisi" on Tiaisen käsialaa.