Runollinen joulukalenteri 9.12.18

Lapsilla jännitys jo kutkuttaa vatsan pohjalla. Onhan joulukuu ja paljon jouluvaloja, lauluja ja puhetta.

Niin se pitää olla. Eikä sitä tarvitse vain lapsi. Aikuinenkin tarvitsee joskus salaperäisyyttä, joulun odotusta ja jännitystä. Jonkin jännitystä. Jos sitä ei ole, tehdään se! Blogisivuakin tehdessä on jännä nähdä, lukeeko sitä kukaan. 

Kuun paisteella

- Voi äiti, miksi en unta saa?

Sano, äiti, ken ovella kolkuttaa?

- Tytär, nuku! Kohta on puoliyö!

Vain tuuli ovellesi lyö.

- Ei, äiti, ei tuuli se olla voi,

se kummallisemmasti soi.

- Nuku, nuku! Oven takana on

vain kumottelu kuutamon.

- Siellä liikahti joku ihminen!

Voi äiti, kuulitko askelen!

- Lapsi kulta, siunaa itses vain;

kävi rakkaus ovella kolkuttain.

- Oi, äiti, kuinka on ihanaa!

Kuu paistaa, paistaa, - ja nukuttaa.

Silkkikauppias, 1926

Einari Vuorela

Runo on vanha, sanoisimme, kun vuosilukuja silmäilemme.  Runo on useimmiten ajaton ja yleispätevä. Einari  Vuorela eli vuosina1889-1972.