sunnuntai 2. joulukuuta 2018

Runollinen joulukalenteri 2.12.18

Taidan tietää kuvataiteilijoita enemmän kuin runoilijoita. Olen käynyt nuorena Hyvinkään Taidekoulun ja luin jonkun verran taidehistoriaa kuten olen jatkossakin lukenut ja tutkinut.

Hyvinkäällä asuessani tutustuin myös Helena Schjerfbeckin tuotantoon. Hän asui loppuelämänsä Hyvinkäällä. Silloin vielä oli pystyssä hänen kotitalonsakin. Ehkä ei enää. Hänen maalaustyylinsä lumosi minut kertaheitolla! Minulla on yksi kirja, jossa on hänen maalauksiaan, kulunut kovasti käsissä. Siihen kirjaan on liitetty Edith Södergranin runoja. Edith eli samaan aikoihin kuin Helenekin, mutta ei ole varmaa ovatko he koskaan fyysisesti kohdanneet.



Tämä runo sopii niin minunkin elämäntilanteeseeni:

OLEMISEN  RIEMU

Mitä minä pelkään? Olen osa äärettömyyttä.
Olen osa kaikkeuden suurta voimaa,
yksinäinen maailma miljoonien maailmojen parissa,
niinkuin ensiluookan tähti, joka sammuu viimeksi.
Riemu elää, riemu hengittää, riemu olla olemassa!
Riemu tuntea ajan jäisen - kylmänä valuvan suoniansa pitkin
ja kuunnella yön hiljaista virtaa
ja seisoa vuorella auringossa.
Käyskelen aurinkoa pitkin, seison auringolla.
en tiedä mistään muusta kuin auringosta.
Aika - muuntajatar, aika - hävittäjätär, aika - loihtijatar,
tuletko uusin juonin, tuhansin kavaluuksin tarjoamaan
minulle olomassaolon
niinkuin pienen siemenen, niinkuin kehään kiertyneen
käärmeen, niinkuin merellisen luodon?
Aika - sinä murhaajatar - väisty luotani!
Aurinko täyttää rintani suloisella hunajalla ääriä myöten
ja sanoo: kerran sammuvat kaikki tähdet,
mutta ne loistavat aina pelkoa vailla.

Kohtaamisia
Edith Södergran  -  Helene Schjerfbeck
Toimittaja Karri Kokko
Wsoy  1982

Tämä runo myös oli mukana Suomalaisten toiverunoissa eikä ihme. Edithin kotikieli oli ruotsi. Hän julkaisi tämän runon 1916 esikoiskokoelmassaan Runoja. Sen on suomentanut Uuno Kaila 1942. Edith kuten Helenekin Hyvinkäällä asui köyhänä äitinsä kanssa Karjalan Kannaksella Raivolassa. Hänen kuvallisia runojaan vieroksuttiin pääkaupungin piireissä. Vasta myöhempi aika on antanut hänelle arvoa. Onneksemme! Tällaisista runoista saamme voimaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!