perjantai 14. joulukuuta 2018

Runollinen joulukalenteri 14.12.18

En voi ohittaa runoilijoiden joukossa Aaro Hallaakoskea, joka on tämän seudun runoilijoita, juossut joskus pikkupoikana jopa tuossa naapuritalossa.

On mielenkiintoista lukea kuinka joku runoilija on "se meidän kylän oma poika", kuten eräs blogiystäväni kertoi Einari Vuorelasta. Me omimme kuuluisuuksia, lennämme vähän kuin heidän siivillään ja siitä saamme jopa voimaa ja ylpeää olotilaa.

Hiihtokilpailuja on pidetty. Hiihtolatuja laitettu kuntoon ja useat suomalaiset ovat jo olleet suksien päällä. Minunkin pienellä perukalla oli jo sopivasti luminen ja jäinen tie potkukelkalla potkutteluun, mutta kun etsin sitä, se oli niin hankalasti navetan vintillä, että en hämärissä tohtinut mennä sitä alas nostamaan. 

Hellaakoskelta löysin kauniin hiihtorunon, joka tietenkin päättyy romanttisiin tunnelmiin. Aaro nimittäin kirjoitti paljon runoja rakkaimmastaan. 

Onko tämän päivän hiihtelyssä romantiikkaa, ihmettelen?


Suksilaulu

Suksien sihinä hangen
rytmissä riemukkaassa
puoleksi ilmassa
puoleksi maassa
käärmeenä lentäin
lintuna matain
tuolle puolen 
tuttujen ratain

hankien veistos
marmorimattona mailla
valon ja varjon 
herkkyys vertoja vailla

suksi sen tuntee
hangen pintojen sulon

hangen neitseys tuntee
suksimiehen tulon:

liukuva käsi 
iholla valkealla
ystäväsi 
hengityksen alla

Jääpeili, 1928

Aaro Hellaakoski

Aaro Helaakoski eli vuosina 1893 - 1952. Häntä pidetään Pispalan "runoilijamiehenä". Huomasin erään seikan hänen runossaan. Se kuulostaa aika modernilta. Enpä sitten ihmetellytkään, kun Wikipedia kirjoittaa hänestä, että hän oli aikanaan luomassa modernia runotyyliä.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Olen iloinen kommenteista!