sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Miksi joskus tuntuu 'tervalta'?

Terva on sellaista tahmeaa, johon tarttuu kaikki ja johon ei mielellään sormeansa pistä. Siitä kai tuo sanonta ’on kuin tervaa’, ei halua koskea. Olisi niin monta tärkeää asiaa hoidettavana (paitsi että kaikki ei ihan minusta ole kiinni, heh, helppo hakea muita syitä), talossa paljon töitä, siivottavaa, järjesteltävää aivan liian paljon. Kirjoitustöitä jonossa.

Ja tämä tonttu vain askartelee pajulintuja. Kolme toivon lintua piti saada pihalle. No kun oli tuota risua ja oli tyhjä huone, missä oli niin hyvä askarrella. Syitä etsin taas.


Ja kattoo tarot-kortteja! En kehtaa edes sanoa, missä ja keille.

Kun pitäs tehdä paljon jotakin muuta. Istun pitkään saunan lauteilla ja katson nurkkaa, jossa ukkoni aina istui kanssani.

Tätäkö se vielä on. Surua, mikä ei liukene taivaan tuuliin tuosta noin vain. Vaikka luulee…

Onneksi toinen pojista tulee pian lomille kotiin.

Siis kolme toivon lintua! Mitä ne toivovat? 

Tämä on ikivanha, pikkuruinen ('pyttiliten' ruostiksi) lyhty,  jonka antajaa en enää muista. Joku sen on nätisti maalannut.


11.12 Tarot-joulukalenteri

Maailmankaikkeus, numero 21

Kortti on Saturnuksen kortti. Saturnus on tuolla taivaalla Vaa’an merkissä. Saturnus on rajoittava planeetta ja Vaa’assa se rajoittaa elämää ihmissuhteiden kautta, tukeutuu heihin, etsii turvaa. Samoin kun pyrkii vastuuseen ja huolenpitoon. Miksi maailmankaikkeus? Tässä se lähinnä on juuri sitä omaa ympäristöä. Onko joulun alus jonkinlaista tutkailevaa aikaa myös? Lahjojen kera mietitään mennyttä, mitä se on antanut, mitä itse on antanut. Henkisen sadonkorjuun aikaa? Eli olisi myös aika antaa lahja itselle niistä saavutuksista mitä on saavuttanut. Annetaan itsellekin joululahja! Ja sille maailmankaikkeudellemme kiitollisuus.

Tätä pitää ihan tosissaan miettiä…ja varsinkin tervaisessa olotilassa! Arkihuolesi kaikki hei…Tarja Turunen ja Veeti Kallio (Kas kun juuri tänään juttelin Veetin äidin ja isän kanssa, ikinuoria lavatanssijoita, houkuttelivat minuakin mukaan.)

2 kommenttia:

  1. Kaipaus ja ikävä - kyllä ne nostavat päänsä vielä pitkään, ties kuinka pitkään. Ikuisesti?Kaikki tuo mukava askartelu vie ajatuksia kevyemmille poluille. Ihanat linnut!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!