Jouluinen runokalenteri 3.12.20

Englantilainen Charlotte Mew (1869 - 1928), rohkea edelläkävijä, mutta niin surullista oli hänen elämänsä. Hän rakastui kolme kertaa, mutta ei koskaan saanut vastarakkautta. Hänen rakkaudenkohteensa olivat naisia, jotka torjuivat hänet. Mutta ottaen ajankohdan ja viktoriaanisen elinympäristön kasvatuksen saaneena hän oli häpeilemättömän moderni ja kokeilunhaluinen.

Postimerkistä en voi olla kertomatta sitä, että englantilaisissa postimerkeissä esiintyy usein punarinta, myös jouluisissa, kuten meillä punatulkku. Sillä täytyy olla heille erityinen merkitys, jota en nyt lähtenyt tutkimaan. Englantilaiset ovat antaneet tälle linnulle nimen "Robin". 

Charlotte ymmärsi luonnon merkityksen ja suri, kuinka ihminen sitä raiskasi. Otin esille hänen runoistansa sellaisen.

Puut on kaadettu
- ja hän huusi kovaan ääneen:
Älkää vahingoittako maata, tai merta, tai puita -
(ilmestyskirja)

Suuria plataaneja kaadetaan puutarhan perällä.
Monen päivän ajan on kuulunut sahan kirskuntaa, oksien
suihketta kun ne putoavat,
runkojen rysähdyksiä, lehtien kahinaa kun niitä tallataan,
ja "hupsista" ja "varokaa", karkeaa rahvasta puhetta, miesten 
rahvasta karkeaa naurua, kaiken yllä.

Muistan yhden illan keväällä kauan sitten, tulin portista, nousin vaunuista
ja löysin suuren kuolleen rotan pihatien mudasta.
Muistan ajatelleeni: kuollut tai elävä, 
rotta on luojan hylkäämä, 
mutta silti, toukokuussa, rotankin pitäisi olla elossa.

Tämän viikon työ on melkein valmis. On vain yksi oksa
köytetyssä rungossa, harmaassa tihkusateessa
vihreällä ja korkealla
ja yksinäisenä taivasta vasten.
(Alas sieltä!-)
Ja ilman sitä vaikka vanha rotta vainaa
saisi hetkeksi kevään väistymään,
en olisi ajatellut häntä kertaakaan.

Ei kevät väisty tänään helpolla;
nämä olivat mahtavia puita, se oli niissä juurista silmuun;
kun miehet jotka sanovat "hupsista" ja "varokaa"
ovat kärränneet kaiken kuiskaavan sulouden pois,
puolet keväästä on mielestäni kadonnut heidän mukanaan.

Siellä se menee, ja sydämeni on on hakannut 
plataanien sydänten tahtiin:
puolet elämästäni on sykkinyt niiden kanssa, auringossa,
sateessa.
    maaliskuun viimassa, toukokuun vireessä,
suurissa puuskissa jotka tulevat kattojen yli valtameriltä.
    Oli vain hiljaista sadetta kun he kuolivat;
    heidän täytyi kuulla pääskyjen lentävän.
Ja pienet ryömivät eläimet maassa jossa he makasivat -
    mutta minä, koko päivän, kuulin enkelin huutavan:
    "Älkää vahingoittako puita."

Hatullinen sanoja

Charlotte Mew

Oppian 2018

suomentanut Tuomas Kilpi