Jouluinen runokalenteri 23.12.21

Suloisessa Suomessamme! 

Palasin runomielimatkaltani Amerikasta tuttuun kamariin. Sytytin takkaan valkean, levähtelin vuoteessa sitä tarkkaillen, kissa vatsan päällä kehräillen. Joulu on tehty metsämökkiin! Tontuille ja kaikille jouluvieraille tervetuloa!

 

Nyt haluan runolle jotain hyvin tuiki suomalaista. Kaivoin vintin hyllyltä esiin laulukirjan vuodelta 1913, Koulun laulukirja, Aksel Törnudd. Kirja on kuulunut isälleni, hyvin paljon käytetyn näköinen. Koska Topelius oli tuolla esillä jo aikaisemminkin, otan kirjan sivuilta esille laulun tai runon nimeltä "Runoruhtinas". Nämä sanat (ja sävel) on osoitettu Z. Topeliukselle Kasimir Leino. Nähtävästi sävel on löytynyt Tuuloksesta. Ihmettelen, jos jollekin tämä olisi tuttu. Sävel on mollivoittoinen, kuten runon raskaat sanatkin.

Runoruhtinas

Viikatteineen vihlovine kulki Tuonen tyly mies,

Korjas tyynnä tallehensa, mitä parahinta ties.

     Suomen toivon, Suomen voiman

     tallas alleen vankkurit,

     jotka roiskuin ihmisverta 

     raskahina vyörysit.

Talven henki, hengen talvi vallan merkit maahan löi.

Korven helmaan kaikos kansa, piillen pettuleipää söi.

    Palui siellä polvillansa 

    auttajata itkien,

    kunnes Luoja vaikerrukset 

    kuuli kansan viluisen.

Nosti päivän taivahalle, päivän terään tulta kaas,

Päivä ratkoi roudan sillat, luonnon keiju heräs taas,

    Purki talven valkokankaat, 

    hankki morsioksi maan.

    Nosti nurmen silkkiverhon, 

    nosti onnen apilaan.

Z.Topeliukselle Kasimir Leino