lauantai 15. tammikuuta 2011

Venus, rakkaus ja ruusut


Minulla oli jo ihan nuorena huoneeni seinällä tämä taulu Primavera. Pienillä rahoilla olin joskus kopion ostanut, ja kuljetin sitä mukanani. Vieläkin se on jossakin tuolla vintillä pahvirullan sisällä. Venus jakamassa nymfiensä kanssa kevään iloa. Ja varmasti siellä kukkii jo ruusut! Venuksen kukkaseppeleessä niitä näkyy ja kaikkialla. Nyt vasta tajuan tuonkin, että Venuksella ja ruusuilla on ollut minulle paljon viestiä, jota alitajuisesti olen ottanut vastaan, mutta en aina päivätajuisesti. Eli on jo aika kunnioittaa sitä kaikkea rakentamalla ruusutarhaani sekä symbolisella ja henkisellä tasolla ja myös fyysisellä tasolla puutarhaani.



Nyt olenkin huomannut, että kaikki ne ihmiset, jotka ovat jollakin tavalla olleet ojentamassa minulle 'ruusujen ominaisuuksia', ovat neitsyt-, härkä- tai kauris-ihmisiä (tosin on poikkeuksia, mutta kun samalla opiskelen astrologiaa, niin ei voi olla huomaamatta tuota). Ainakin neitsyet ovat ihannoineet Afroditeä eli Venusta, rakkauden ja kauneuden jumalatarta.

Samoin heillä tuo vesihöyryinen kuuma planeetta nimeltä Venus on myös yhtymässä Aurinkomerkkiin. Minulla itsellä on Venus oppaana heti Auringon edellä Ravussa ja Aurinkooni yhtyneenä 3 asteella. Eipä siis ihme, jos omien poikieni toivelistaan yhdistin terveyden ja henkisen selkärangan lisäksi myös kauneudentajun. Uskoin että juuri se on yksi avain elämässä selviämisestä; silmät ja kyky löytää kauneus lohduksi, tueksi ja astinsijaksi. Ja kyllä. Poikani tunnistavat kauneuden. Luonto on yksi heille läheinen. Heillä Venus on Vaa'assa ja Härässä.

Tietenkin Venus voi luoda myös tiettyä hempeämielisyyttä, kaunosielukkuutta ja taivaanrannanmaalarin luonnetta, jota ei katsota mitenkään lahjakkuudeksi eikä arvoksi sinänsä. Järkevät mielipiteet tuhahtavat sille halveksivasti. Mutta tuon halveksinnan taustalla on pieni kateuskin, sillä usein nuo 'luonneviat' takaavat sen omistajalleen myös onnellisuutta ja kykyä nähdä kauneutta ja kivaa siellä, missä joku toinen ei sitä näe.
Kateuden pimeä puoli onkin juuri se, kun ei tiedosta sitä tai ainakaan sitä mille on kateellinen. Toisella on vain jotakin niin kamalan ärsyttävää, jotakin jota ei ymmärrä, ja jotakin, josta tuo toinen saa kuitenkin iloa mitä itsellä ei ole.

Venus puhututtaa. Ja kuten ruusut nyt minua.

Myönnän, ettei pelkällä ruusuisella haavemaailmalla, mikä liittynee tuohon Venuksen luonteeseen, elä eikä pitkälle pötki. Onneksi syntymäkartalla on myös muita merkitseviä tekijöitä, jotka sitten antavat potkua. Mutta varmaan olen saanut kuulla niin paljon noita 'epämääräisiä luonteeni kuvauksia', että jo sillä olen jättänyt jopa ruusut syrjään. En ole halunnut olla taivaanrannanmaalari enkä haaveilija enkä hempeämielinen. Ehkä kaunosielu kuitenkin.

Nyt on aika elää silläkin rikkaudella! Ja tähän liitän vielä tietenkin Botticellin Venuksen! Taisi sekin mies olla aika kaunosielu! Kaikki kunnia ja kiitos hänelle, Ruusujen ihminen!


2 kommenttia:

  1. Täällä toinen kaunosielu, "haaveilija mikä lie" kuten kuulin nuorena rannalla istuessani..
    Venus rx yhtymä se haaveilijan planeetta, kaunosielu Neptunus Skorpioni.
    Neptunus on varmaan se elämän (Neptunus= meri= elämä) rumuus ja kurjuus, autuus ja ihanuus samassa kauniissa paketissa ja kaunosielu näkee luonnossa kaunista sielläkin missä toinen ei.

    Venus Skorpioni semisekstiili MC Vaaka taas rakastaa kankaiden värejä ja tuntua. Hiplaa ja hyväksyy tai sitten ei.

    Kuu Leijona ostaa sitä kauneutta seinilleen.
    Taidetta, värien yltäkylläisyyttä.
    Mystisyyttäkin.

    Ruusuista olen oppinut pitämään tuosta vähän harvinaisemmasta ja hienostuneemmasta ? neidonruususta.
    Juhannusruusu kuului villinä ja vapaana, melkeinpä ryteikkönä ( marjapensaskin keskellä=))vapaaseen lapsuuteen.

    VastaaPoista
  2. Ihana assosiaatio tuosta juhannusruusun villeydestä. Niinhän se meilläkin. Ja minä remusin poikain kanssa pitkin metsiä ja kattoja ja kesti aikaa, ennen kuin äiti huomautti, ettei tyttöjen sovi pissata ihan poikain nähden missä vaan, kun kiiressä vetelin housuja kesken leikin.
    Kun pihaan tuli toinen emäntä (oinas), hän oitis raivasi villiintyneen puskan pois eikä juhannusruusua enää näkynyt. En muista ainakaan.

    Ehkä juuri se, että minun Neptunukseni on Vaa'assa ja neliössä Aurinkooni, nostaa tuon kritiikin tuohon kaunosieluun, laitan sen syrjään, siirtelen tuonnemmaksi, kuten tein juhannusruusupensaalle täälläkin pihamaalla.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!