Pehmeä lumi peittää puutarhani

 

Olen pariinkin otteeseen yrittänyt vaihtaa etusivulleni tuota syksyn kylmää kuvaa talviseen maisemaan, mutta ohjelma herjaa aina että 'Valitettavasti olet ylittänyt valokuvien laataamiskiintiön.' Enkä ole jaksanut syventyä bloggerin ohjesivuille. Tai sen verran, että minun pitäisi ostaa tilaa. En ymmärrä, kun kuitenkin sinne tekstiosuuteen mahtuu vaikka kuinka paljon kuvia. Joskus tämä kapulakieli väsyttää, pitäisi olla aivan oma sanakirjansa sille. Ja sekinhän muuttuu tekniikan myötä koko ajan. Onko muut lukijat kokeneet samaa? Vai onko teille kaikki vesiselvää?

Tarkoitukseni oli kuitenkin kertoa siitä kiitollisuudesta, minkä luonto antaa kotini ympäristöön ja itse puutarhaan.

Usein täälläkin rannikolla lumi on vähäistä, ja kylmä tuuli vonkuu nurkissa. Nyt ovat pienet ruusupuskani alut kauniisti unessa pehmeän ja sopivan paksuisen kerroksen alla. Olen voinut luoda sitä taloni kivijalan ympärille ja pitää vesijohtoja turvassa ja taloa lämpimänä. Myöskin leudot ilmat varmastikin vähentävät lämmitys- ja sähkökulujakin. Välillä kulkiessa ja öisin joudun laittamaan lämmityksen sähkölle.

Kuitenkin ollaan vasta tammikuussa ja kylmin kausi on edessäpäin. Olen iloinen myös pienistä pakkasista, joita olen odottanut, että voin alkaa tuulettamaan työhuoneen kaappeja ja esineitä itiöpölystä pois kantamalla tavaroita ulos terasille pakkaseen. Sillä kyllä se sädesienet pölyt pesiytyi siihen viereiseenkin huoneeseen. Olen enimmäkseen nukkunut vinttihuoneessa, mutta välillä tuossakin huoneessa. Kyllä tunnen nenässäni, että ei sen ilma ihan puhdasta ole. Ja auta armias, kun tyhjensin erään kaapin hyllyn siellä puseroistani ja aloin katsoa, mitä heitän pois ja mitä säästän. Koko huone tuli jotakin täyteen niin, että silmissäkin tuntui. Pöly puseroista levisi koko huoneeseen. 

Joten vaikka välillä tuntui, että ollaan voiton puolella vesivahingon jäljiltä, vielä on puhdistamista. Ja taas etikassa liottamista ja pesemistä. Toinenkin huone pitää puhdistaa kattoja myöten jollakin aineella. En vielä tiedä onko etikka siihen hyvää vai tuo kemiallinen pesu nimeltä 'Maalarin pesu'. Pitää selata nettiä ja löytää vinkkiä.

Sitten meillä on poikien kanssa vähän eriäviä mielipiteitä siitä, mitä ovea nyt käytämme. Löytyihän 'homehuoneesta' toinenkin ovi. Mutta toivottavasti huoneen kunnostamisessa päästään jatkamaan tässä pikkuhiljaa.

Paljosta siis kiitollinen, enkä unelmista luovu, mutta aina jotakin kaipaa...Danny ja Vain lunta kaikkialla