lauantai 21. tammikuuta 2012

Raikasta...on Kauriin aika

Ihmeen raikkaalta talossa nyt tuntui sekä vilpoisuuden että puhtaan tuoksunsa ansiosta, kun tulin pieneltä otsoonipakoreissulta jälleen kotiin. Itiöpölyt tai hajut tipo tiessään! Väsynyt olin, uni jäänyt pieneksi. Päässä kun pyöri kaikki mahdollinen. Mutta enää ei pyöri nenän alla sellainen kutiava pyörre.

Vihdoin tänään olen saanut aikaiseksi jotakin 'jälleenrakennustyössä', että tuuletin vinttikamarin. Se tarkoittaa sitä, että raahasin taas kaikki vuodevaatteet, matot ja muut päälliset ulos. Aion nukkua siellä ainakin siihen saakka, kun sen omistaja tulee jäleen lomillensa, eli toinen pojista. Pidän sen viileänä, 15 asteen vilpoinen ilmakin on hyvää unelle. Sitten lapioin lumipolun yhteen aittaan, jota jo syksyllä tyhjentelin ja siistin. Taas oli suusuoja naaman edessä, sillä siellä on runsaasti hiiren papanoita. Nyt kuitenkin vien sinne laatikoittain tavaroita.

Tuli mieleen aitan tavaroita katsellessani, että minä omistan luovan puutarharakentajan todellisia aarreaittoja, ihan monikossa. Voi jukra, mitä kaikkea sillä romulla vielä teenkään! Sillä kun olen lueskellut noita puutarhakirjoja, niin niissä on kuvia yhtä paljon kaikesta 'vanhasta romusta' kuin itse kukistakin. Joissakin ne romut ovat jopa ensi sijalla! Uusi ilmiö puutarhan saralla.

Huomasin, että Rosengard-asteroidini, joka on Kauriin tähtimerkissä, antaa velvotteita. Se on syntymäkartalla kolmiossa Marsiini ja tällä hetkellä Mars tekee sille iloista sekstiiliä. Samalla olen puhdistellut muutenkin noita 'kauriitani', myös tuulettamalla. Ruusutarha-unelmani siellä aivokopassa alkaa pikkuhiljaa herätä jälleen. Sitäpaitsi Kauriin tähtikuvioissa juuri nyt pyörivät Kuu ja Merkurius sekä se kamalan hidas Pluto tuolla kaukana.

Minullahan noita Kauris-symboleita on kasvanut kummasti lisää huoneisiini. Viime blogissani niitä jo oli siellä 'rauhantyyssijassani'. Seinillä on ollut kauris-tauluja ja piirroksia, joita olen joskus esitellytkin. Nyt kaksi lisää.

En ole vielä tälle löytänyt paikkaa, joten kuva on otettu sohvalta Mitat n.80x50.

Ruotsin eräältä kirpputorilta kainalooni tarttui pieni gobelliini Kauris-perheestä. Jotenkin olen ihastunut gobelliineihin. Ehkä niitä ei enää valmistetakaan. Ja kirpputorit niitä pursuavat ja vielä jopa kohtuullisilla hinnoilla. Pikku-sisko (jonka arkkieläin on delfiini) tuli ison pehmeän paketin kanssa myös minua tervehtimään jo ennen joulua ja sieltä löytyi tällainen. Aika hauska huomio astrologisesti se, että Pikku-siskoni on Kauris ja hänellä on hyvin vähän vesi-elementtiä kartalla. Minä taas Rapu, jolla on tuskin maa-elementtiä kartalla. Täydennämme toisiamme jopa joskus lahjojen kera. Tässä kaunis villaviltti.


Sain eräältä kylän rouva-ystävältäni joululahjan iloisen naurun kera. Ihmettelin miksi hänellä oli niin hauskaa. Ahaa, vilttejäkö lisää, naureskelin. Mutta voi mitä paperien sisältä paljastuikaan! Melkein itketti.

Tämä on väliaikaisesti sen 'homehuoneen' hirsiseinällä, minne se sopisi oikein hyvin. Paitsi että toinen pojista päättää sen sisustuksesta. Nyt se peittää vanhaa ikkunan paikkaa siellä.Mitat 180 x 125
Hän oli löytänyt tämän eräältä kirppikseltä ja saanut sen muiden ostoksien lomassa hyvin edullisesti hänen sanojensa mukaan. Lieköhän totta? Mutta totta on ainakin se, että ei näitä enää kodin seinillä näy. Ja varmaan totta sekin, että ne pölyjä keräävinä eivät sovi allergisille tai astmaatikoille. Ja ne seinät ovat monen kotona aivan liian pienet, sillä ainakin tämän gobelliinin koko on melkein yhden seinän täyttävä. Ja painavana nykyään varmaan se, että sisustuksessa suositaan valkoista, harmaata ja mustaa. Mutta arvaatkaapa, mikä tenhovoima sillä on esim. minun tulevassa kahviaitassani, jossa on maalaamattomat raakalaudat!

Mitenkähän Metsäkauriini voi? Taidan kirjoittaa tästä enemmän seuraavassa blogissani, sillä arkkityyppiä, kuten Metsäkauris minulle, on vähän vaikea ymmärtää. Löysin siitä varteenotettavaa tekstiä.

Nyt reippain ottein töihin! 
ps. Miksi ihmeessä sana 'TYÖ' on menettänyt merkityksensä teollistumisen jälkeen?! Työ usein ymmärretään vain silloin, kun siitä maksetaan rahaa eli palkkaa. Arvossa kaikki muu on pienempää. Olisi aika kääntää se toisin päin. Varsinkin pyyteetön palkaton työ voi olla yhteisöllisesti paljon arvokkaampaa ja jopa tuottoisampaa kuin itse 'TYÖ'.

Pöllö on toinen arkkieläimeni. Pallas Athene onkin luovuuden 5.huoneessa. Tässä kaunis Mike Oldfield ja Moonlight Shadow

6 kommenttia:

  1. Kamalaa, kun kuulin eräältä metsänkävijältä, että ihan fyysisesti metsäkauriit voivat tosi pahasti näillä seuduin. Ilvekset ovat hävittäneet ne melkein kokonaan....yyh.

    VastaaPoista
  2. Kauniita nuo gobeliinisi, sopivat hyvin hirsiseinälle. Täällä torppamme nurkilla asustelee paljon valkohäntäpeuroja - Laukon kartanon aikanaan istuttamia - pihassa etsivät syötävää aina, kun emme ole paikalla. Hiekkatietä pitkin ajellessa saa varoa näitä vikkeliä "pomppijoita".

    Mukavaa viikonloppua toivottelee
    Sari Puumulista

    VastaaPoista
  3. Kiitos Puumuli!
    En luovu gobelliineistani!
    Tännekin 'istutettiin' ja niitä on ruokittu, omat ruokintapaikkansa, ja olen törmännyt kaksi ihanaa kertaa melkein silmäkkäin. Vaikka rakastan kissojakin, niin toivon, että he löytävät muutakin syömistä tuolta metsästä.

    VastaaPoista
  4. Ihania gobeliineja. =)

    Jaksuja viikonloppuusi. <3

    VastaaPoista
  5. Gobeliinit ovat ihania ja olen niitä kyllä noilta kirppiksiltä katsellutkin. Kuten sanoit, ne vaativat tilaa ympärilleen. En voi siten niitä tänne kotiin ajatella, mutta mökille, siellä voisivat hyvin.

    Täytyypä sitten pistäytyä siellä Ruusukahvilassa ihailemassa tuota kaunista gobeliinia;)

    VastaaPoista
  6. Tervetuloa! Ilimineeraan kyllä milloin sen aukasen ja muutakin.

    VastaaPoista