tiistai 3. tammikuuta 2012

Uutta sänkykulttuuria metsämökissä


Minua odottaa kova urakka järjestää ja uusia mökkini uuteen kuntoon. Kesäkahvilasuunnitelmakin siellä takana jo vaatii noita muutoksia. Poikieni elämä muuttuu, ja se muuttaa metsämökkiäkin.



Tässä olohuoneen takaseinä vielä jouluna. Siinä on isoisäni ensimmäiselle tyttärelleen tekemä sänky. Sain sen nuorena tädiltäni aittansa vintiltä. Vähän korjailin ja nukuinkin siinä, pää toisessa nurkassa ja jalat toisessa, muuten en olisi mahtunutkaan. Sittemmin siinä nukkuivat molemmat rasavillipoikani pienenä. Nyt toinen niistä kunnosti sen omalle tyttärelleen. Neljännen sukupolven sänky. Ihana sellainen. Se vietiin nyt uuteen kotiin.


Tuossa sängyn yläpuolella oli kukkataulu, jonka löysin aikoinani liiteristä asuessani pienessä punaisessa mökissä. Kunnostin senkin. Minusta se on kaunis, vaikka tekijä ei ehkä olekaan nimekäs (en löytänyt matrikkelista). Sängyn päällä oli turkkilaiset tyynyt, oma lohtunalleni ja iso nalle, jonka mieheni sai sairaalaan kaveriksi ystävältään.


Nyt ne nallet istuvat uudella sohvalla, jonka poika toi sängyn tilalle ja joka ei uuteen kotiin mahtunut. Kirpputorilöytö sekin. Vihreän värin myötä vaihdoin räsymaton ja taulun, joka värinsä puolesta paremmin sopisi sohvan yläpuolelle. Sen on maalannut tätini entinen mies, Antero Keränen, täkäläinen omaperäinen taiteilija. Hän maalasi ihmisiä, merenrantakyliä ja merta. Taulussa vanha kalastaja verkkonsa kanssa tuumailee. Taulu on maalattu taiteilijalle ominaisilla väreillä, ihmeellisillä vihreillä sävyillä. Paljon elämää nähneet kasvot, meri vielä velloo myrskyn jäljiltä. Saimme sen häälahjaksi tädiltäni. Pidän kovasti maalauksesta. Se olikin aivan liian kauan piilossa pianon takana.



Vanhan meijerin lahjoittama uusantiikkinen kaappikello saa olla paikallaan ja toisen paikallisen taiteilijan merimaalaus, Antero Forssin ’Valoa horisontissa’. Sen ostin v. 2002 hääpäivänämme miehelleni, joka sairasti silloin pahasti. Jatkoimme yhteiselämäämme siitä eteenpäin vielä 10 vuotta.

Rukinlavatkin saivat jäädä seinälle. Sain toisen lahjaksi, kun pidin eläkeläisille kerran tanhukurssin.

Ei kaiken tarvitse muuttua. Mutta takaseinään olen nyt ihan tyytyväinen. Sohvaankin, jonka saa vuoteeksi. Yksi huono puoli on. Vanhan sängyn mukana meni myös petivaatetila, mitä sohvassa ei ole. Homevaurion myötä meni kaikki säilytystilat, nyt se viimeinenkin. Onneksi on vinttikerros ja minulla vielä kepeät jalat.

Ja taidettakin, kuten taiteilijoitakin tuli esiteltyä. Olkaapa hyvä!

 Löytyipäs sängyllekin oma musiikki; Terveet kädet, Liian lyhyt sänky. Lyhyt oli laulukin!

5 kommenttia:

  1. Mahtavaa, että puusohva sai jälleen uuden sukupolven myötä uuden elämän. Ja hienoa, että luovuit siitä vaikka se olikin tarpeellinen, oma äitini ei jostakin syystä tuohon pystynyt silloin kun meillä tilanne oli "päällä". Joillekin tavara on NIIN tärkeää, vaikka sitä ei itse käytäkään. Pieni prinsessasi on varmaan onnellinen, mummolan sänky!
    Kauniiksi sait tuon uuden sohvan ympäristönkin. Vaihtelu aina virkistää! Löytyisikö vuodevaatteille mitään arkkupenkkiä tai muuta?

    VastaaPoista
  2. Voi, on meillä arkkujakin, pöytäarkkukin, mutta täynnä tavaraa...

    Ostin pari muovilaatikkoa, jotka saa mahtumaan kulmasohvan alle. Vaikka en tykkää niistäkään, kun se muovin haju tarttuu. Mutta voihan vaatteita aina tuulettaa ulkona ennen käyttöä.

    Arvaa vain. Vanha rintamamiestalo, jossa ei yleensäkään ole ollut komeroita. Jos oli, ne oli niin heppasia, että on purettu pois. Mutta ylös olen tehnyt vaatehuonetta yhdestä möntisestä ja teen toisestakin.

    VastaaPoista
  3. Tuo komeroiden puute on tosiaan totta vanhoissa taloissa! Nykyisin uusiin taloihin suunnitellaan säilytystiloja ihan eri malliin! Möntinen on kyllä vieras sana - vino, pitkä tila räystään alla?

    VastaaPoista
  4. Aivan oikein arvattu. Kun vintillä on kaksi huonetta keskellä, niin siellä sivussa on tätä kaltevaa tilaa. Ennen niissä nukkuivat molemmat pojat, keskellä oli 'pelihuone'. Tuo sana ei ole ihan täkäläinen, enemmän Nivalassa päin, mutta olen ominnut sen, kun se on niin hauska.

    VastaaPoista
  5. Meilläkin on sitten möntiset hyötykäytössä. Täytyykin joskus kirjoitella keksinnöistäni enemmän, mutta yksi osio on oman työhuoneeni (silitys, makelointi, ompelu) isona vaatetilana. Kaksi peräkkäistä rekkiä, toinen matalammalla, toinen edessä täyskorkealla. Verhokiskot katossa ja niissä pitkät verhot. Alle työnnän isoissa laatikoissa kaikenlaista tarpeellista...

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!