sunnuntai 22. tammikuuta 2012

Arkkityyppi...arkityyppikö?

Arkkityyppi tulee kreikankielestä, jolla on tarkoitettu hahmoa, alkumuotoa tai mallia. Wikipediassa sanotaan, että arkkityypit ovat kaikille ihmisille yhteisiä, alitajuisia sielunsisältöjä, jotka ilmenevät myyteissä, taruissa ja uskonnoissa. Arkki-sana tulee myös kreikankielestä yli-tai pää-. Jos suomalaisesta myytistä vedetään vaikkapa Ukko-ylijumala, niin se arkielämässä voisi ilmentää suomalaista nykymacho- isännän otteita ja auktoriteettia. Siksi hauskaa käännellä tuota sanaa; arkista arkeen. Mistä lie itse arki-sana?

Varmaankin psykologi Carl Jung toi tämän ajatuksen arkkityypistä tietoisuuteemme. Hän näki arkkityypit yleismaailmallisina ajatuksina, joissa menneiden sukupolvien kokemusperintö esiintyy tiivistyneessä muodossa. Esim. hän näki 'enkelin' pelastaja-ja auttaja-arkkityyppinä, joka joillakin muuntui sitten esim. ufoksi. Arkkityyppi ei ole mitään varsinaisesti näkyvää, vaikka itse olenkin ominut eläinarkkityypikseni Kauriin nuoruudestani jo pitkine jalkoineen ja metsissä liikkujana. Se että omin sen itselleni, on sitten jotain tiedostamatonta ja sellaista psyykkista energiaa, jonka löysin vasta kun aloin sitä tutkimaan. Tietenkin otin selvää metsäkauriin yleisestä symbolismista ja moni asia loksahti kummasti omaan olemiseeni. 

Se, että joku voi saada nimityksen 'noita' tietyillä ominaisuuksilla, on jotakin, jonka ympäristö vaistomaisesti (jopa yhteisöllisesti, kollektiivisesti) nimeää koettuaan tiettyjä asioita toisen ympärillä aivan arkisissa asioissa.

Varmastikin nämä asiat ovat vähän mystisiä. Mutta minusta suurin mystisin asia on ihminen itse. Siksi juuri silloin, kun pysähtyy tutkimaan ja miettimään mitä 'minä on', törmää myös tällaisiin ilmiöihin.

Minä olen pitkään kaivannut erästä romanialaista filosofiaa nimeltään Mircea Eliade, jonka pari kirjaa ainakin on käännetty suomeksi. Yksi niistä on Ikuisen Paluun Myytti. Nyt lainasin sen uudestaan luettavaksi ja ihmeteltäväksi. 

Hän jakaa ihmisen olemisen kahteen ryhmään: 
- Ne ihmiset, jotka kokevat asiat osana jostakin kokonaisuudesta ja tulkitsevat niitä jonkin merkityksen kautta. Eli jokin asia on seurausta jostakin eilisestä tai menneisyydestä ja sillä on tarkoitus. Tähän Eliade liittää arkkityypit ja toistamisen.
- Ja ne ihmiset, jotka näkevät ja ymmärtävät kokemukset irrallisina tapahtumina tai sarjoina historiallisista, taloudellisista tai yhteiskunnallisista seikoista johtuvina sattumina, joilla ei ole mitään merkitystä tai tarkoitusta. He eivät myöskään arvosta aiempien sukupolvien tapoja tai uskomuksia. Vain nykyhetki on tärkeä sellaisena. 

Eliaden mukaan jälkimmäinen ihmisen oleminen on väärää ja ihmisarvoa alentavaa. Edellinen ihminen olemisellaan kunnioittaa ja haluaa ymmärtää myyttejä ja riittejä (esikuvallisia arkkityyppejä eli malleja) ja sen kautta miettii miksi jokin (esim. kuolema) on olemassa.


Yksi suuri myytti on Neitsyt-Marian ja Jeesus-lapsi, josta minulla on myös kaunis gobelliini. Löysin sen kirpparilta opiskelukautenani, jolloin olin viikot kotoa poissa. Lapset olivat silloin aika pieniä, ja miehelläni suuri työ huoltaa ne viikottain kouluun ja turvalliseen yöuneen. Tuo gobelliini pyhästä äiti-lapsi-yhteydestä oli muistuttamassa opiskeluasuntoni seinällä minua siitä, mikä kuitenkin oli tärkeintä.


Toinen pieni gobelliini oli vain heräteostos, kirppikseltä sekin, eikä se nähtävästi kuvaa edes suomalaista maisemaa. 

Chisu ja Kohtalon oma

1 kommentti:

  1. Mietin tuossa, että miksi kaikkea tällaista höpisen Ruusublogissani.

    Ja huomaan, että onhan itse 'ruusukin' minulle jonkinlainen arkkityyppi. Se on paljon muutakin kuin vain piikkinen pensas. Ja sitähän tässä on tutkittu ja pengottu jo vuoden päivät.

    VastaaPoista