keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Rinta rottingilla ruusuisesti

Eihän! Edelleen löytyy noita ruusuja, joka paikassa, käsitöissä varsinkin! Nyt kun olen joutunut homevaurion myötä katsastamaan varastojani, heittämään pois ja valkkaamaan, niin löytyy monenmoista.

Itse joskus olen nuorena ja linnunlaihana ollessa aloittanut sinisestä puuvillalangasta itselle puseron, johon olen mallista virkannut selkäosaan kaunista ruusua. Tuo pusero lojui syttyrässä pussin pohjalla aitan naulassa keskeneräisenä. Pelastin sen homeisuudesta, etikalla liotin ja laitoin puuvillaisten joukkoon pesuun. Kyllä varmasti se löytää vaikka pingoitettuna tauluna  puutarhastani vielä paikkansa.


Olin vasta pestautunut opettajaksi, ja tietenkin ajattelin helliä oppilaitani hellänpunaisilla asuilla. Tässä olen neulonut itselleni villatakin ja kas kummaa; rinnassa roikkuu herttainen ruusu. Eiköhän pikkutytöt olekin sitä nätisti tunneillani katselleet? Ainakin minä nyt katselin.


Minulla oli joskus maailman aikoihin edustustehtäviä. Näissä tilanteissa tarvittiin jotain aitoa ja fiksua. Ensimmäisen kerran elämässäni kudotutin itselleni vanhan ajan vaaleanpunaisen villamekon, jota pidinkin paljon kauniin valkoisen vyön kera. Ja siinäkin on pieni ruusuke rinnassa tai oikeammin kauluksessa. Myös samaan tyyliin tehty villainen kaulanauha tuossa vieressä. Design-asu!  Enköhän vedä sen päälleni vielä joskus sopivaan tilaisuuteen.


Mutta mistä ihmeestä nuo ruusut kaikki olivatkaan ilmestyneet? Niitä minä ihmettelen.

Taas näköjään vaaleanpunaista. Tietyissä vaiheissa elämää se on ollut minulle sellainen hoitava, lempeä väri, jolla olen pyrkinyt hoitamaan ympäristöänikin. Tulipa mieleen, että niinhän nuoruudessakin oli minulla tuo vaaleanpunainen villamekko, kuten vanha blogini kertoo:

http://ruusutarha.blogspot.com/2011/01/vaaleanpunainen-ah.html

Kun kudelmista on kyse, niin laitan mukaan vielä nämä lapaset, jotka löysin ruotsalaisista joulumyyjäisistä, mutta jotka laitoin sitten pukinkonttiin. Täytyy myöntää, että ennen paketointia kirjasin ylös nuo kuviot. Ensi jouluna varmaan moni muukin saa nuo pukinkontissa sitten.


Nyt laitan tämän kauniin laulun kuvineen soimaan, kesän ikävää jo!

2 kommenttia:

  1. Jestas, siullakin tosiaan on kesää ihan ikävä ja niitä ruusuja =) <3

    Ja kaikesta huokuu, miten olet siekin ruusuja aina rakastanut. Ihan varmasti. =)

    VastaaPoista
  2. Niin hassua, etten ennen välittänyt koko ruususta.
    Näköjään ruusu on tiedostamattani ollut aina mukanani. Tuli nyt vain kunnolla näkösälle, kun oikein sitä tarvitsen.

    Kyllä varmaan jokaisella ihmisellä on jonkinlainen suhde ruusuun!

    VastaaPoista