Joulukalenterin 15. päivä, Heimo ja numero 6 (1+5)

Laajentumisen, onnellisuushakuisuuden numero 6 värähtelee taas tänä päivänä joulua lähestyen.

Onko onni ulkona vai sisällä?

 Mietin miten ihminen itselleen voisi onnellisuutta rakentaa. Mistä saada onnellisuutta?

Jouluinenkin mieli ’persoo’ sitä ulkopuolelta. Jos maailma pysyy tuossa lähimaastossa turvallisena ja järjestyksessä, niin olen onnellinen.  Jos tuo tai nuo  ihmiset ovat sellaisia kuin toivon  ja tekevät kuten toivon ja odotan, niin olen onnellinen. Jos saan rahaa tarpeeksi, olen onnellinen. Jos minä saan sitä ja tuota, niin olen onnellinen. Jos saan hyvää hoitoa ja hyvät lääkkeet ja pysyn terveenä, olen onnellinen. Jos minut huomataan, olen onnellinen. Jos minua kiitetään, olen onnellinen. Jos ihmiset ovat minulle ystävällisiä, olen onnellinen. Jos minua muistetaan, olen onnellinen.

Mutta se on onnen hakemista muilta, ulkoapäin. Ja kun saa, sitä tahtoo aina vain lisää. Eikä huomaa, mitä itselle tapahtuu. Se on yhä tyhjä.

Entäs toisin päin? Jos pystyn hoitamaan ympäristösuhteet niin ettei tarvitse riidellä, olen onnellinen. Jos saan voimaa tehdä sen ja sen tehtävän, olen onnellinen. Jos vielä onnistun siinä, olen vielä onnellisempi. Jos teen toiselle tai yhteisölle jotakin, olen onnellinen. Jos saan rahat riittämään, olen onnellinen. Jos annan jotakin, sanan, hymyn tai ajatuksen toiselle, olen onnellinen. Ja jos se kaikki lähtee vieläpä vapaasta tahdosta ja sydämen tunteesta, olen vielä onnellisempi. Jos pystyn pitämään itseni terveenä ja kunnossa, olen onnellinen. Jos olen antanut itselleni lepoa ja ravintoa tarpeeksi, olen onnellinen. Jos löydän kehumista ja hyvää toisista ihmisistä, olen onnellinen. Jos arvostan itseäni, olen vielä onnellisempi. Jos olen antanut anteeksi toisille, olen onnellinen. Ja jos olen pystynyt antamaan anteeksi itsellenikin, olen vielä onnellisempi.

Kummastakohan suunnasta kannattaa sitä onnellisuutta rakentaa?

Heimolla on nimipäivä. Olen tuntenut yhden Heimon. Hän oli hyvä tanssimaan. Tanssi oli hänen elämänilonsa, monessa muussa asiassa hän oli epäonnistunut. Tanssissa hän antoi itsensä rytmin ilolle, ja jokainen nainen toivoi, että hän tulisi hakemaan ja tanssittamaan. Hän haki yleensä tasapuolisesti kaikkia. Ja jakoi iloansa. Hän oli onnellinen, koska oli opettanut itsensä liikkeen ja rytmin maailmaan ja pystyi sitä jakamaan muiden kanssa.

Heimo-nimen merkitystä en löytänyt. Mutta Suomen kansakin jakaantuu eri heimoihin, kuten pohjolaiset, hämäläiset jne. Sana, joka on katoamassa päivittäisestä kielestä. Siksikin hyvä tuoda se etunimenä esiin. Onnittelut tämän päivän Heimoille! Kuten myös Suomen kansan heimoille! Siis on kaikkien päivä.

Muistan myös kuuluisan viulistin Heimo Haiton, josta isäni oli niin ylpeä. Heimo Haitto oli vieraillut kerran heidän kodissaan. Hänellä oli jokin yhteys siihen vanhaan taloon.

Ah, ja löysin youtubesta tällaisen vanhan videopätkän nuoresta Heimo Haitosta. Unkarilainen tanssi sopinee joulusiivouksen pariin.