torstai 6. joulukuuta 2012

Joulukalenteri 7. päivä, Sampsa ja numero 7


Sampsa-nimi onkin ihan suomalainen, tuleehan se esille itsenäisyyspäivän jälkeisenä Suomi-miehenä. Nyt raivaamaan tätä omaa maatamme! Wikipedian mukaan Sampsa Pellervoinen mainitaan Kalevalassa pellon poikana ja viljan haltijana. Hyvä onkin kaamoksen aikana isännän tutkailla aittansa sisältöä ja laskeskella, että ruoka riittää kevääseen ja kesään.  Joku on epäillyt Sampsa-nimen kuitenkin tulevan heprealaisesta Samuelista. Mutta…uskonpa, että suomalaiset ovat ihan itsekin keksineet nimiä. Nimiä, joiden lopullinen alkuperä on kadonnut tiedosta. Oman nettiselailuni perusteella ei kuitenkaan Sampolla ja Sampsalla ole mitään yhteyttä, vaikka molemmat juontavatkin Kalevalan nimistöstä.

Mitä on numero 7 muuta kuin koulutodistuksessa se mitään sanomaton tyydyttävä numero? Kun kuutonen on vähän pelottava ja kahdeksikko jo hymyilee.

Numeroina pienistä luvuista tulee mieleen pysyvyys (ei enää koulunumerot). Omassa mielessäni ajattelen, että mitä suurempia numeroita, sitä enemmän se takaa muutoksia, uudenlaisia voimia ja rajojen rikkomisia. Seitsemän tuo mieleen kasvua, se täyttää viikon päivät, se lähtee uudelle ajanjaksolle. Se tuo uutta! Suunnitellaan, mietitään elämää eteenpäin. 


Näin naapurin pöydällä tällaisen kauniin kynttelikön ja otin kuvan symboloimassa tätä tärkeää numeroa. Kyntteliköthän kuuluvat myös jouluikkunoihimme.

Suomalais-ugrilaisilla kansoilla seitsemällä oli pyhä merkitys, luin Wikipediasta, mutta enempää tarkentavaa tietoa en löytänyt. Näin joulun alla, esim. kirkoissa näkee usein 7-haaraisen kynttelikön. Luin, että sen symboliikka liittyy Raamattuun ja on  juutalaisuuden symboli nimeltä ’menora’. Perimätiedon mukaan kynttelikkö oli ainut esine, joka saatiin pelastettua hävitetystä Jerusalemin temppelistä.

Numero 7 katsotaan myös erakon numeroksi, tutkijan, opettajan, älykön, mystikon, filosofin, pioneerin ja idealistin numeroksi. Eli seitsemän sisältää kaikkea mahdollista eteenpäin menevää ja kasvattavaa, uusia näkökulmia ja uusia näkemyksiä elämästä. Sen merkitys on syvempänä, henkisessä kehityksessä, oman sisimmän kuuntelemisessa ja siinä kuinka ’minä’ ymmärtää ja kohtaa ympäristönsä.

Kunpa tämä seitsemän avaisikin ihmisen tajunnallisuutta ja aisteja näkemään vähän laajemmin tätä elämää eikä vain oman napansa kautta. Avaramielisyyttä tarvitaan tässä kaaoksellisessa maailmantilanteessa. Katajaisen kansan hallussa tämä olisi hyvä taito.  Joustamattomuus on kuin kivimuuri, joka paineesta hajoaa murusiksi. Kataja taipuu vaikka minkälaisen lumikasan paljoudesta. Aina ei auta periaatteet, ei kaavat eikä vanhat tottumukset! Tarvitaan toisenlaista viisautta ja toimintatapaa.

Näin minä näen ihmisen mahdollisuuden tässä maailmassa.

Seitsemän on astrologisesti Marsin luku, toiminnan luku ja kuuluu Skorpioni-tähtimerkille, syvälle luotaavaa, laajaa tietoa hallitseva.

Aristotelen teksteistä (ametisti.net) löytyy seitsemän luonteen hyvettä, jotka ovat: oikeudenmukaisuus, kohteliaisuus tai itsehillintä, rohkeus tai mielenlujuus, järkevyys, varovaisuus tai kaukonäköisyys, tieto, viisaus ja ymmärrys. Seitsemän pahetta ovat: himo, ahneus, kateus, viha, laiskuus, ylpeys ja kohtuuttomuus.

Siitäpä valita mitä tulevaan aikaan olisi parasta itsellensä tai itsestänsä pois kouluttaa. Kaikkea.

Ajatuksiani tukee tämä Samuli Edelmanin laulu valosta.


2 kommenttia:

  1. Näitä sinun tarinoita on niin kiva lukea. Pistävät ajattelemaan asioita niin monelta kantilta. Mukavaa viikonloppua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Maarit! Yksi elämäni mielialueita on aina ollut filosofia sen eri haaroineen, opiskelinkin sitä aika pitkälle.
      Näin kaamoksen pimennossa sitä tekee mieli vähän pähkäillä ja purkaa.

      Poista