keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 19. päivä, Iiro ja numero 10


Tänä aamuna näytti maailma ihmeelliseltä väriltään. Tällaisen maiseman sain napattua kameraani.


Kalenterin päivät ovat kohonneet taas yhden ympyrän spiraalissa pikkuisen ylemmäs. Ja tosi on, että mitä tahansa lähtee miettimään ja syventämään (tutkimuksissa sitä sanotaan syvähaastatteluksi varsinaisen haastattelun jälkeen), niin jotakin kasvaa.

Olen miettinyt tuota numero 10. Sehän on ollut näyttämässä siellä todistuksessakin sitä, missä aineessa sinä omistat suuren lahjan. Se on kiitos jostakin mitä olet tehnyt omilla taidoillasi.

Jos sinä olet omistanut käytöksestä numero 10, se kertoo sinun hyvästä itsehillinnästä, hyvästä käytöksestä ja kunnioituksesta ympäristöäsi ja ihmisiäsi kohtaan. Nykyään sekään ei ole enää itsestään selvyys. Siihenhän sisältyy myös sosiaaliset taidot.  Joku ’kiltti’, mutta ujo ja vetäytyvä ei näitä välttämättä omaa, vaikka kuinka käyttäytyisi hyvin. Käytös on liikaa kiinni persoonan temperamentista, aina kyseenalainen.

Jos olet saanut 10 laulussa tai musiikissa, olet saanut ihanan lahjan, suorastaan jumalallisen, sillä taiteissa se jopa nostetaan toisten taidelajien yläpuolelle. Jaathan sen kaikkien iloksi. Jos on 10 kuvataiteessa, on sekin jakamisen arvoinen asia. Tosin taidelajien (kuten käsityötkin) jakaminen yleisölle ja ympäristöön ei useinkaan riitä oman elannon hankkimiseksi, mutta harrastuksena se voi antaa itsellekin iloa ja voimaa. Muistan Henry Millerin erään tekstikohdan (niin parjattu pukki kun hän olikin), jossa hän ymmärtää kirjoittamisen lahjan tulevan ylemmältä tasolta. Se ei kuulu yksin hänelle, vaan se on jotakin hänen kauttansa muille jaettavaa kauneutta. Hän tarkoitti tässä kaikkia taiteen lajeja.

Harvalla on äidinkieli 10, useimmiten jopa vieraista kielistäkin voi helpommin saada 10. Kun taas matematiikka on tietyillä persoonilla 10 aina vain, siitä ei pääse mihinkään. Se on ongelmaratkaisujen ja loogisen ajattelun tulos. Vaikka matematiikassa meneekin kehnommasti,  voi siitä erottua esim. geometria, johon liittyy spatiaalinen lahja, avaruudellinen hahmotuskyky, joka näkyy sitten esim. tähtitieteessä, muotoilutaiteessa ja suunnistamisessa. Kympin urheilijat (kinesiologinen lahja) harrastavat urheilua tavalla tai toisella, vaikka eivät ihan mestareiksi asti itseään koulutakaan.

Kunpa koulussa annettaisiin numero myös muista taidoista; esim. organisointikyvyn taidoista, sydämen älykkyydestä ja vaikka ihan elämässä selviämisen taidoista. Joku vähävaraisesta perheestä ja hankalista olosuhteista lähtöisin  voi selvitä koulunkäynnin hymyillen sitkeydellä ja asennoitumisellaan ilman yhtäkään kymppi. Miksi siitä ei suoda kympin kunnia? Sellaisia olen joskus miettinyt.

Muistan aina, kun ystäväni kertoi miehestään, johtoportaassa olevasta, vähän ylpeänä, mutta myös  säälillä: - Älykkyyttä miehelläni on paljon, mutta sosiaaliset taidot täysin nolla. Hänen ei tarvitse olla kuin kaupan kassalla, niin löytyy riidan aihe.

Annetaan itselle kymppi blogikirjoittamisesta! Ja annetaan yhdeksän niille, jotka lukevat blogeja ja kymppi niille, jotka kommentoivat niitä blogikirjoituksia. Vai kuinka?

Muuten, olisi hauska miettiä, minkälaisen 'henkisen lahjan' ihminen voisi toivoa, jos olisi 'henkinen joulupukkikin' olemassa. 

Onnea Iiroille! Iiro? En ole tuntenut sen nimistä, nähnyt kyllä sellaisia nimiä olevan. Mietin Iivaria ja Iikkaa, mutta Iiro onkin tullut nimestä Iisak. (Ja kukahan senkin on päätellyt?)  Tällaisen rivistön kopioin netistä: Iiro/heprea Jishaq "hän (Jumala) nauraa"/Isak, Isaac, Izaac

Uskotaan että se on noin. Iiro on ihan miehekäs nimi, naurava mies.

Tässä yksi musiikin voittomies, joululaulujen voittaja. 

8 kommenttia:

  1. Joo, annetaan 10.
    Eiku otetaan vai saadaan.
    Proge Jupiter kaariminuuttia vaille täys 10,
    talvipäivänseisauksena sitten on jetsulleen jees.

    Mietin just tänään noita sosiaalisia taitoja yhen vanhemman ihmisen kohdalla.
    Että sivistynyt, tietävä,
    meikäläisen vanhusidoli ja kunnioittama,
    mut just sosiaalisissa taidoissa ois ehkä parantamisen varaa.
    Mut sit aattelin, että jos ihminen on vähän töks-töks sanoissaan,
    ja kuitenkin sydämeltään lämmin,
    niin sen vaan jotenkin ottaa silleen,
    että se nyt vaan on semmonen.
    Emmä tiijä,
    joiltakin sen sostaitojen puutteen hyväksyy ja joiltain ei.

    Jokaiselle sopis varmaan henkiseksi lahjaksi
    anteeksi antamisen taito.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua harmittaa, kun jäi tuo aamurusko näkemättä.
      Moni kehui ja jotkut kummasteli.

      Poista
    2. Kaunista toivot joulupukilta ja varmaan antaa tuon Jupiter 10 kanssa!
      Johonkin se toive perille meni! Olishan maailma aika kummallinen tuon jälkeen!

      Poista
  2. Ihanaa että on näitä täyden kympin bloggaajia. Tänne kodikkaaseen paikkaan on aina niin mukava tulla lukemaan viisaita ajatuksia.
    Aamurusko on juuri nyt täällä punainen ja eilinen oli suorastaan oudon hohtava.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kesäperho! Kyllähän täällä viihdyn minäkin. Kumman usein.

      Poista
    2. Tosiaan, hyvin sanottu! Leila ON täyden kympin bloggaaja! =)

      Poista
  3. Onni on aurinko. =)
    Sitä tässä jonkin aikaa ei nähty, koska satoi vaan lunta.
    Ihana siun kuvasi. =)

    Minulla on aina ollut huono matikkapää. =)
    Mutta käsilläni olen tahtonut tehdä aina jotakin luovaa.

    VastaaPoista