Tämä päivä kuuluu erityisesti
Raahe-kaupungin kaikille Annoille, sillä täällä vietettiin erityisesti Annan
nimipäiviä ’kreivin ajoista asti’. Ne ovat uudelleen viime vuosina herätetty
henkiin ja ohjelmaa riittää aamu 9.00 iltamyöhäiseen asti. Tänä vuonna aion
minäkin ottaa niihin osaa niin monipuolisesti kuin päivässä ehdin. Etupäässä siellä on tarjolla puuroa, esityksiä, käsityönäyttelyitä ja kauniisti valaistuja pihamaita.
Tässä Raahen matkaoppaitten
sivulta tarinaa entisajan Annan-päivän vietosta.
”Raahessa vietettiin Annanpäivää
antaumuksella. Sitä kautta tie kulki jouluun. Paulaharju kirjoittaa:
"Annanpäivä jo ennusteli vanhalle raahelaiselle joulun tuloa. Silloin oli
talvinen yö miltei pisimmillään eikä suureen jouluun ollut enää kuin parisen
viikkoa, sekin melkein yhtämittaista pimeyttä. Hiljaisilla kaduilla asui
hämäryys keskipäivälläkin, ja ilmassa tuntui jo joulun hengähtelyä. Vanhasta
raahelaisesta näytti itse joulu olevan jo kynnyksellä, ainakin katuvieriä
hiipimässä."
Annanpäivään kuului, että kaupungin nuoret
miehet ja naiset nousivat mahdollisimman varhain ylös ja pukeutuivat
poikkeavalla tavalla, ettei heitä tunnettaisi. Ja koska oli Annanpäivä,
muistettiin erityisesti Annoja.
Suuri joukko ihmisiä marssi jonkun paikallisen
Annan ikkunan alle ja yritti meluamalla herättää päivänsankarin. Näin käytiin
tervehtimässä mahdollisimman monta Annaa. Juhlinta päättyi vasta iltahämärissä.
Useimmat Annat olivat jo tottuneet siihen,
että heidät nimipäiväaamuna herätettiin. He olivat varanneet pullat ja kahvit
onnittelijoille. Jotkut Annat loukkaantuivat, jos heidän ikkunansa unohdettiin.
Mutta oli myös sellaisia Annoja, jotka eivät erikoisemmin ilahtuneet, kun
heidät herätettiin kesken unien.
Kerrotaan erään Annan juosseen pappilaan
karkuun joukko perässään. Siinä tohinassa heräsi pastori ja suuttui pahanpäiväisesti.
Tästä oli seurauksena, että Annanpäivän ilottelut päättyivät tähän monen
huumorintajuisen suureksi mielipahaksi.
Lähteet: Raahen
tienoon historia III, Teuvo Virtanen: Raahen juttuja/Raahen lukion 2 B-luokka
v. 1987, Samuli Paulaharju: Wanha Raahe”.
Olen itsekin joskus nuorena ollut
mukana laulamassa aamu kuudelta Raahen Yhteislyseon teinikuoron mukana Annojen
ikkunoiden takana. Hauskaa se oli!
Rantakatu toiseen suuntaan |
Numero yhdeksän on numerologiassa
minun oma numeroni, triplaten. Kasvamisen, henkisyyden, itsensä laajentamisen,
matkustamisen, unelmoinnin, eteenpäin menemisen, rytmin, rohkeuden,
ristiriitaisuuden, haavoittuneisuuden ja naiviuden numero. Sopinee minulle.
Naurattaa kaikki nuo sanat, varsinkin naivius, jota en
katso Marsille kuuluvaksi, sillä 9 on myös toiminnallisen Mars-planeetan
numero.
.
Tuohon numero yhdeksään liittyy
eräs seikka, joka myös osuu elämääni. 9-ihmiset usein tuntevat koko maailman
kodikseen. Sen olen tuntenut. Olen ollut helposti kotonani missä vain, vaikka
suhteessa maailmanmatkaajiin olen varsinaisesti asunut aika harvassa maassa. Kulkuri
kuitenkin. Minun on ollut helppo kohdata eri kulttuureja ollen aidosti
kiinnostunut niistä.
Etsin Annalle musiikkia. Löytyihän se, Beatleksien esittämänä!
ps. Vaihdoin kuvat omiini.
Hyvää Annanpäivää.
VastaaPoistaMars muuten on mielestäni naivi niinkuin pieni lapsi joka ei vielä pahasta tiedä. Se on viattomuutta ja ajattelemattomuutta, ei typeryyttä, niin ainakin toivon :)
Niinpä tietenkin! Mars ei tee mitään laskelmoitua, vaan on vain oma itsensä ja 'naivi'. Tai mikäs se naivuuden vastakohta olisikaan?
PoistaHyvää Annan päivää, niitä onkin paljon koska siihen kuuluu niin monet, kuten Annikitm Annelit ym. joten kiitos vaan, minunkin toinen nimi kuuluu tuohon kategoriaan. Sitä nimeä käytinkin ensimmäiset 25 vuottä, eli Anneli.
VastaaPoistaRaahella on paljon historiaa, onhan se vanha satamakaupunki. Lybeckerin-koulu on minullekin tuttu, mutta silloin se oli hyvin pieni siellä Reiponkadulla, köydenpunojan talossa. Sen historiahan on myös mainitsemisen arvoinen.
Oikeassa olet! Anna on laajentunut moneksi nimeksi. Ja Raahen historia on niin runsas, että suorastaan siellä kulkiessani kävin läpi monia vuosisatoja (vanhan oppaana)mielessäni. Ahmin aikoinaan tuon kaupungin historiaa joka paikasta. Ja asuin Brahenkadulla nuoruuteni vanhassa puutalossa, missä oli maailman ihanin maakellari ja lasiveranda. Mukava kuulla, että olet saanut tutustua Lybeckerin kouluun. Kävin heidän vanhassa talossaan katsomassa käsityönäyttelyä. Koulun nykyiset nuoret tytöt istuivat siellä vanhan ajan leningeissä ja merkkasivat samalla kun lauloivat kauniita joululauluja. Hurmaavaa! Talossa toimii kaksi käsityötaitajan ateljeeta tällä hetkellä. Ja siellä on yksi museohuone.
PoistaMutta...haluan keskittyä vähän enemmän oman kylän elämään. Siinäkin on jo aikalailla juttua.
Oi, oletpa ollut aikaisin liikkeellä. =)
VastaaPoistaAh huomasit mokani! Heh, ei ikuna kyllä noin aikaisin!
Poista