tiistai 4. joulukuuta 2012

Joulukalenterin 4.päivä, Airin nimipäivä ja numero 4



Nimi Airi kuuluu oman sukupolveni nimistöön, uusissa nimissä en ole sitä kohdannut. Löysin netistä, että Airi onkin japanilaista alkuperää, kun taas Aira on amerikkalaista. Nähtävästi Suomessa molemmat nimet ovat taipuneet sanasta Aurora, joka on latinaa ja tarkoittaa ’kulta’. Täten Airista muotoutui neljän nimikansalaisuuden perhe (Japani, Amerikka, latinalaiset maat ja Suomi)!

Minulle numero neljä edustaa perhettä. Itse kasvoin 4-henkisessä perheessä ja omassa perheessäkin oli meitä neljä seinien sisällä. Vaikka perheeseeni kuului kyllä paljon enemmän, monta taloakin. Neljä kuin koti, neljä seinää ja neljä nurkkaa, neliö, jota voi jakaa useampiin neliöhin. Nykyään on perhettä niin monenlaista, jakautunuttakin. Kaikki yhtä tärkeää. Koti jossa noita neliöitä on ikkunana, ovena, pöytänä, seinänä, kirjana ja vaikka minä. Neljä luo turvallisuutta, tasapainoa ja myös rajallista elämää. Se on kuin aitaus. Talo nimittäin. Olkoon sitten perheen jäseniä vaikka kuinka monta.

Numero neljä kuvaa siis jotenkin tasapainoa, mutta rajoinensa se kuvaa myös esteitä. Se on kuin valmiiksi rakennettu, murtumaton ja taipumaton. Siinä on kiinni monella lailla, jopa vankina. Kalteritkin muodostavat neliön, neljä seinää. Kuten perheessä on kiinni puolisossa, lapsissa ja on vastuussa kaikkien toimeentulosta ja tulevaisuudesta.

Numero neljään liittyy siis vahvasti myös raha ja säästäminen. Pankkiholvi. Kassakaappi. Siksi tähän liittyy myös kärsivällisyys, huolenpito ja yhteiskunnan rakentaminen.

Ovi on minusta raja, jonka taakse voi kätkeytyä tai sinne voi lukita itsensä tai sinne tulee lukituksi.


Ikkuna on minulle näköala rajojen kautta laajempaan. Se on kuin kameran linssi, kiikarin linssi. Se ei eksytä kuten silmät luonnossa harhaillessa. Vaan se kiteyttää ja rajaa tietyn näköalan, johon voi keskittyä. Siksi otin tähän kuvan savusaunan ikkunasta. Taustalla näkyy mukavasti väreinä tonttu, kynttilöitä ja shamppoopullo.

Olen aina rakastanut ikkunoita. Omia, joita tiivistelen talven kylmältä, joita koristelen tai puhdistan esteistä nähdä ulos avarampaan maailmaan. Ulkona kaduilla kulkeissa olen usein katsellut toisten ikkunoita. Kuinka kauniilta valaistuksessa näyttävätkään kodin huoneet niiden läpi! Tai katsella vain sitä, mitä ihmiset ovat asettaneet ikkunalaudoillensa;  kukkia, esineitä, virkkauksia, kissoja tai kynttilöitä. Ikkuna neliön symbolina on kaikkein mielenkiintoisin.

Neljä on myös sydänyön numero. Silloin uni on syvin. Mieli vaeltaa aivan muualla. Intiassa numero neljä pyhitetään ylimaalliseen tietouteen.

Nyt voisi soida jo jotain jouluista: Petri Laaksonen, oululainen lauluntekijä; Joulu ikkunan takaa!


1 kommentti:

  1. Jopa oli kaunis laulu...Minäkin tykkään katsella ikkunoita ja näin joulunalla ihania joulu/ulkovaloja.

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!