Nimi Airi kuuluu oman
sukupolveni nimistöön, uusissa nimissä en ole sitä kohdannut. Löysin netistä,
että Airi onkin japanilaista alkuperää, kun taas Aira on amerikkalaista.
Nähtävästi Suomessa molemmat nimet ovat taipuneet sanasta Aurora, joka on
latinaa ja tarkoittaa ’kulta’. Täten Airista muotoutui neljän
nimikansalaisuuden perhe (Japani, Amerikka, latinalaiset maat ja Suomi)!
Minulle numero neljä
edustaa perhettä. Itse kasvoin 4-henkisessä perheessä ja omassa perheessäkin
oli meitä neljä seinien sisällä. Vaikka perheeseeni kuului kyllä paljon
enemmän, monta taloakin. Neljä kuin koti, neljä seinää ja neljä nurkkaa, neliö,
jota voi jakaa useampiin neliöhin. Nykyään on perhettä niin monenlaista,
jakautunuttakin. Kaikki yhtä tärkeää. Koti jossa noita neliöitä on ikkunana,
ovena, pöytänä, seinänä, kirjana ja vaikka minä. Neljä luo turvallisuutta,
tasapainoa ja myös rajallista elämää. Se on kuin aitaus. Talo nimittäin. Olkoon
sitten perheen jäseniä vaikka kuinka monta.
Numero neljä kuvaa siis jotenkin
tasapainoa, mutta rajoinensa se kuvaa myös esteitä. Se on kuin valmiiksi
rakennettu, murtumaton ja taipumaton. Siinä on kiinni monella lailla, jopa
vankina. Kalteritkin muodostavat neliön, neljä seinää. Kuten perheessä on
kiinni puolisossa, lapsissa ja on vastuussa kaikkien toimeentulosta ja
tulevaisuudesta.
Numero neljään liittyy siis
vahvasti myös raha ja säästäminen. Pankkiholvi. Kassakaappi. Siksi tähän
liittyy myös kärsivällisyys, huolenpito ja yhteiskunnan rakentaminen.
Ovi on minusta raja, jonka taakse
voi kätkeytyä tai sinne voi lukita itsensä tai sinne tulee lukituksi.
Ikkuna on minulle näköala rajojen
kautta laajempaan. Se on kuin kameran linssi, kiikarin linssi. Se ei eksytä
kuten silmät luonnossa harhaillessa. Vaan se kiteyttää ja rajaa tietyn
näköalan, johon voi keskittyä. Siksi otin tähän kuvan savusaunan ikkunasta.
Taustalla näkyy mukavasti väreinä tonttu, kynttilöitä ja shamppoopullo.
Olen aina rakastanut ikkunoita.
Omia, joita tiivistelen talven kylmältä, joita koristelen tai puhdistan
esteistä nähdä ulos avarampaan maailmaan. Ulkona kaduilla kulkeissa olen usein
katsellut toisten ikkunoita. Kuinka kauniilta valaistuksessa näyttävätkään kodin
huoneet niiden läpi! Tai katsella vain sitä, mitä ihmiset ovat asettaneet
ikkunalaudoillensa; kukkia, esineitä,
virkkauksia, kissoja tai kynttilöitä. Ikkuna neliön symbolina on kaikkein
mielenkiintoisin.
Neljä on myös sydänyön numero.
Silloin uni on syvin. Mieli vaeltaa aivan muualla. Intiassa numero neljä
pyhitetään ylimaalliseen tietouteen.
Nyt voisi soida jo jotain jouluista: Petri Laaksonen, oululainen lauluntekijä; Joulu ikkunan takaa!
Jopa oli kaunis laulu...Minäkin tykkään katsella ikkunoita ja näin joulunalla ihania joulu/ulkovaloja.
VastaaPoista