Joulukalenterin 16. päivä, Aulikki ja numero 7

Ensimmäiseksi kaikille lukijoille joulukorttini, yksi niistä joita on vielä jäljellä. Näpräsin niitä ystäväni kanssa vanhoista joulupapereista käyttäen vanhoja kynsilakkojani kiinnikkeenä ja kiiltona. Tosin tuo vaaleanpunainen ei ole hyvä tuossa, olisi pitänyt olla se kultakimalteinen, mutta ne menivät postiin jo. Kierrätystä kuitenkin. Hyvää joulua kaikille!

Tämä on  minusta mielenkiintoista. Nimittäin rakentaa joulukalenteria numeromerkityksellisesti, kun siinä on kuitenkin kolme spiraalitasoa, jos aloitamme puhtaista ykkösistä, seuraavan kymmenen ykkösiin ja vielä ehdin fundeerata jopa toisenkin kymmenen ykköstasoa.

Seitsemänhän on henkisen kasvun numero. Henkinen kasvu on aivan liian laaja juttu mietittäväksi ’jouluisen melskan’ keskellä. Mutta hyvältä tuntuu laajentaa jotakin, ihan pikkuisen verran. Nappasin tuolta 7. päivän kalenterista tuollaisen sanan kuin avaramielisyys. 

Avaramielisyys? Mitä se sitten meinannee? En lähde myöskään miettimään mieli-käsitettä, sillä sielläkin on vastassa hyvin laaja alue. 'Avaramielisyys' vaikuttaa helpommalta.

Avarasta tulee mieleen avara tila. Mutta ei se avaramielisyyteen liity. Vaikka olisi kuinka avarassa tilassa tai sitten häkkiin sullottu, mieli voi olla hyvinkin suppea tai sitten hyvinkin avara. Avarasta tuleekin sana avaruus. Mielen avaruus. Ja sitten jo henkäisenkin. Kuka määrää tai määrittele mielen tilan? Sen missä tilassa se liikkuu? Onko se ympäristö vai minä itse?

Minä pahoin pelkään, että vaikka saan valita jopa sitä mitä haluan ymmärtää, ympäristö määrittelee minun olemista aika paljon, jopa ajattelua. Voin luulla, että olen avaramielinen, mutta jos siirryn toisenlaiseen ympäristöön tai kulttuuriin, voin huomata tiukat rajani. Ja yleensäkin sen huomaa siinä, kun jokin pännii. Kun sanoo ’ja paskat’, tai kauniimmin, kohauttaa olkapäitä, on jo löytynyt se jokin raja, jota ei halua ylittää tai halua yrittää ylittää.

Avaramielisen synonyymeja ovat mm. suvaitsevainen, vapaamielinen, avarakatseinen, ennakkoluuloton. Siihen voisi liittyä myös rohkeus, pelottomuus ja ymmärtäväisyys.

Veikkaanpa sittenkin, että jos pidän itseäni avaramielisenä, se on vain oma avaramielisyyteni. Varmaan jokainen pitää itseään avaramielisenä. Omalla tavallaan. Mutta toinen voi nähdä toisin. Jos et ymmärrä hänen maailmaansa tai mielipiteitään, saat suvaitsemattomuuden leiman otsaasi.

Uskon kuitenkin, että on monta mahdollisuutta avartua; kuuntelemalla toisia, keskustelemalla, lukemalla, tutkimalla, katselemalla taidetta (kuvataide, elokuvataide, dokumentit, teatteri, musiikki). Uskon, että jopa enemmänkin taide avartaa mieltä kuin itse tiede. Tiede on usein fyysistä, laboratoriomaista päättelyä, jolla on omat rajansa, omat dogminsa, kun taas taide on suoraan mielen (oikeammin sydämen) rakentamaa ja vapaata.

Mutta tämäkin on vain oman ’napani’ kautta katsottua. Rajattua, avaraa.

Aulikki  (lyhenne Auli) on usein toinen nimi, minullakin. Aulikki Avaramielinen…vitsi, vitsi.

Ehkä aivan päinvastoin. Löysin Aulikin tai Aulin myös inkeriläisistä nimistöstä ja sieltä jatkuen ortodoksisena  Alevtina, mikä tarkoittaa ’voimakas’. Ja sen taas yhdistäisin jääräpäisyyteen, mikä mielestäni voisi olla avaramielisyyden yksi jarru. Alevtina kuulostaa kauniilta. Mutta niin on myös Aulikki. Miksi se ei voisi olla kalevalainen nimi, kuten Kyllikki, Päivikki jne.?

Onnea Aulikille! 

Aulikki Rautavaara laulaa Sibeliuksen 'Arioson'. En tiedä mitä kieltä tämä on, mutta laulu kuulostaa aivan talviselta joululaululta. Kaunis!