Joulukalenterin 10. päivä, Jutta ja numero 10

Numero 10 on monella tavalla täyttymyksen luku. Ainakin koulutodistuksessa. Yliopistossa ei tällaisia numeroita näy, mutta peruskoulun kympin sädekehä on tuttu ja vaikuttava sieltä lapsuusmuistoista.

Kuitenkin se on numeromerkitykseltään ykkösen kaltainen. Yksi plus nolla on yhtä kuin yksi. Vähän kuin tulisimme spiraalin kehällä samaan paikkaan mistä aloitimme, mutta singahdamme vain toiselle tasolle. 9 numeron verran eteenpäin kuljettuna, kokeneena ja jossakin kasvaneena. Toivottavasti. Ykkösiähän on vain yhdeksän. Sitten tullaan kymmeniin. Ja taas lähdetään samaa ykkösten kierrosta.

Numerologisestikin numero 10 katsotaan jälleensyntymäksi, rauhattomuudeksi, vastuuksi, transformaatioksi, täyttymiseksi, jopa myymiseksi ja ostamiseksi kaupankäynnissä. Astrologisesti tätä numeroa hallitsee tuo pikkuinen planetoidi Pluto, jota kutsutaan kuoleman planeetaksi. Pluton energia on muuttuvaa. Jotakin vanhaa kuolee, ja jotakin uutta syntyy ihmisessäkin koko ajan. Jos ei, niin sitten olemme taantuneita, jämähtäneitä kalkkiksia. Varo vaan! Tai miten näitä nyt sitten tulkitsee.

Valmis torttupaketti kuvaa hyvin tuota kymmentä. Yhdeksän mahtuu hyvin pellille, mutta se kymmenes tarttisi jo uuden pellin. Nyt olen ängennyt sen johonkin kulmaan ja sekoittanut pakan.

Mutta siitä täyttymyksestä...

Kaikki tiedämme, miltä tuntuu, kun olemme pitkään halunneet jotain tai sinnitelleet johonkin päämäärään ja kun se on sitten siinä. Hetken riemu ja pian tuumimme, että mitä sillä tehdä. Mitä sitten? On suunniteltava jatkoa tai saavutuksen käyttöä. Usein jonkin kasvattamista tai lisäystä. Muistan kun poika kulki marjametsässä ja säästi niistä saamiaan rahoja. Sitten viimein hän sai ostettua sen kasettisoittimen. Oh! Kunnes hän vain ihmetteli, että mihin se riemun tunne niin äkkiä katosi. Toivottavasti saamme tämän ’kympin’ jossakin sellaisessa asiassa, jota voimme edelleen kehittää. Kuten runoilijapoika Daniel Talentissa, ykkänen, voittaja ja kympin poika. Hän ei pelkästään kehity itse, vaan hän kehityksellään säteilee sitä kaikkiin ikäisiinsä lapsiin. Luulen että Suomeen leviää vielä ennen kuulumaton runobuumi.

Mutta mistä ihmeestä allakkaan on löytynyt tuollainen nimi kuin Jutta?! En tunne ainoatakaan Juttaa. Wikipediahan se tietää, mutta tietääköhän varmasti. On kuitenkin hyvä, että usein tiedoissa kerrotaan myös asioita olettamuksiksi. Kuten Jutta, joka nimi olisi tullut nimestä Judit, joka taas olisi hepreankielinen  ja tullut siitä, että nainen on kotoisin Juudasta. Suomessa on kuitenkin jo nimetty lähdes 3000 Juttaa.

Onnea Jutalle! Ja nyt soitetaan minun mielestäni yksi kauneimmista joululauluista, sekin Jean Sibeliuksen, sanat Topeliuksen: Jo joutuu ilta, nyt Sami Luttisen tulkitsemana.