David Samoilov (1920-1990) edusti sotasukupolven runoilijoita ja haki aiheensa sodasta ja Venäjän historiasta. Hän syntyi Moskovassa juutalaiseen perheeseen. Moskovan yliopistossa hän opiskeli filosofiaa, historiaa ja kirjallisuutta. Hän pyrki armeijaan taistelussa Suomea vastaan, mutta se evättiin hänen terveytensä vuoksi, mutta pääsi sodassa mukaan kaivausprikaatiin, jossa sairastui lavantautiin. Hän selvisi siitä, kouluttautui upseeriksi ja pääsi mukaan Volhovin rintamalle 1942, jossa haavoittui useaan kertaan. Myöhemmin hän muutti Pärnuun, jossa aloitti kirjoittamisen ja käänsi virolaisia kirjailijoita. Useita kieliä osaten hän käänsi myös tsekin, unkarin ja Puolan kielestä venäjäksi. Hän kuoli Tallinnassa.
Kuinka sitkeä sotilas hän olikaan. Mietin, muuttuiko hänen ajatusmaailmansa sotien jälkeen ja varsinkin Eestissä asuessaan. Lisää tietoa voi kaivaa joku toinen, jos on kiinnostunut.
Keskustelimme erään ryhmän kanssa muistista, joka saattaa olla hyvin moninainen.
Samoilov kirjoittaa muistista symboliikkaa käyttäen:
MUISTI
David Samoilov, Uuden runon Venäjä
Kokoelman laatinut Toivo Flink
Muistot ovat ehtymätön aihe/oli kyllä elämässä sekin vaihe/ettei niitä osannut arvostaa/kun veteraanit muisteli sotaa/tai äiti kertoi mummolasta/lapsena mielikuviinsa ulottuvasta/kuinka kesken talven lumi suli/tuntunut oli kuin olisi suvi/ei ulottunut ajatusten voima syvälle/vaan muistan, kerronta tuntui hyvälle/ vaikka vuosikymmenten takaista/oli hankalaa kuvitella
VastaaPoista