sunnuntai 18. joulukuuta 2022

Runollinen joulukalenteri 19.12. 2022

 


Kun edellä mainitsin Vladimir Majakovskin (1893 - 1930), niin poimin hänenkin runonsa tähän kalenteriin. Hän oli elinajan mukaansa sekä venäläinen että neuvostoliittolainen runoilija. Hänet mainitaan futurismin runouden merkkihenkilönä. Futurismi ihannoi kaikkea modernia, kuten koneita, tekniikkaa, vauhtia ja sotaa. Runoudessa tämä tulee esiin lauserakenteissa, kielikuvissa ja tavassa kirjoittaa ilman välimerkkejä. 

Majakovski oli tulisielinen kaikessa, myös vallankumouksen kannattajana. Hän oli myös taidemaalari, graafikko ja kuvittaja ja sen myötä nousi bolsevikien vallannousun symboliksi. Hänen kuten Asejevinkin runoja on käännetty paljon suomeksi.

Kaikesta tästä historiasta tulee mieleen, että minkälaisia runoja tämän hetken hurjaan ristiriitaiseen aikaan runoilijat kirjoittavatkaan Venäjällä ja Ukrainassa? Tai mitä he saavat kirjoittaa? 

Otan esille Majakovskin futuristisen runon esimerkiksi siitä, valitettavasti vain osan. Tämä runotyylihän tuli Suomeenkin runoilijoiden keskuuteen.

SERGEI JESENILLE

Muutitte siis
                    tästä maailmasta 
                                                parempaan.
Tyhjyys...
                    Lennätte.
                                 Vain tähdet välkähtelevät.
Ei siis rahaa
                    eikä kapakkaa.
Ollaan vesiselvät.
En, Jesenin,
            ivaa teitä.
                        Sanon suoraan:
murheen möykky
                        kurkkua jäi
                                           polttamaan.
Näen:
        omin käsin luunne nuoraan
nostatte     
        kuin säkin
                        riippumaan.
Herätkää!
            On hullua tuo.
                            Tekö sallisitte,
että
    kalmanliiduin 
                        posket
                                valkaistais?
Tehän osasitte,
                        uskalsitte
mitä 
        kukaan muu 
                        ei uskaltais.
 
Ps. Olen pahoillani, en jaksa enempää tätä hyppelöä, jonka otteen otin kirjasta 
Neuvostolyriikka II, Tammi 1977
En väheksy tätä rämäpääfuturistia, mutta nyt joulun alla en jaksa paneutua syvällisemmin hänen tuotantoonsa, joten lopetan hänen runoissaan sen näin:
 
Hyvä herrasväki,
ei runous 
ole mikään tilkkutäkki.
Ei sitä tehdä pakinoitsijan
viiden sentin mittaisista oivalluksista.
Eikä sitä kirjoiteta yliopistossa 
jambeja hautoneen filologian hiellä.
Runous on joka päivä uudesti rakastettua sanaa"
 
Vladimir Majakovski, Valitut runot
suomentanut Arvo Turtiainen
Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki 1984
 

2 kommenttia:

  1. On hyvä irrottautua muodon kahleista, toteuttamalla uusi, lukua ohjaava ”kahle, pakkopaita”. Kuten jokainen päivä on erilainen, voi runokin olla erilainen, muodoltaan, rytmiltään, sisällöltään. Piripintainen vesiämpäri on tyyni ja kaunis katsella, mutta kantaa läikyttämättä vaikea. Niin runokin puhuttelee, usein kolkuttelee ymmärryksen ovea, tavoittelee sanojen kulkua, tapailee sointuja, soittaa kireän vetreämmäksi ja taistelee itselleen tietä. Joskus lehahtaa lentoon ja laulaa liittäen korkealla. Ja nappaa mukaan lukijansa. Liitääkö lukija, välittyykö sanoma, tulkinta, oivallus, unelma, täyttymykseensä.
    Kiitos näistä runoista ja palasista runouden historiaa naapurista, joka nyt ryvettyy käymällä rumaa sotaa pienempäänsä vastaan,

    VastaaPoista
  2. Hei, kiitos rikaasta kommentistasi! Arvaan kyllä kuka olet! Aika raskasta luettavaa nuo naapurimaan runot ovat olleet, vaikka olen pyrkinyt esittämään niitä monipuolisesti. Huh, mikä matka!

    VastaaPoista

Olen iloinen kommenteista!