Kolmas sielu
" Kuulkaas, minä synnyin Kanivissa.
Olin vain pienokainen,
kun eräänä päivänä
äitini vei minut
sylissään katsomaan
kuinka keisarinna Katariina
saapui Dnepr-jokea pitkin.
Äiti istui kanssani hiljaa
tammikukkulalla.
Minä itkin, mutta en tiedä,
itkinkö nälkääni
vai olinko surullinen.
Sinä päivänä
äitini yritti lohduttaa minua
ja osoitti jokea
ja näytti minulle mahtavan
kultaisen kaljaasin,
joka nousi korkeuksiin kuin talo.
Ja sen päällä istuivat
prinssit ja ylimykset,
ja heidän keskellään
maankuulu keisarinna.
Minä katselin ja hymyilin,
ja menetin sieluni!
Äiti kuoli.
Ja eräänä aamuna
meidät molemmat haudattiin.
Siitä minua rangaistaan, siskoni,
sen synnin takia
en pääse taivaaseen.
Saatoinko minä pienokaisena tietää,
että keisarinna oli
Ukrainan verivihollinen
ja ahne susi?
Vastatkaa tähän, siskot!
Pimeä on tulossa.
Joten kiirehditään yöksi Khutaan.
Siellä saamme selville,
mitä tapahtuu seuraavaksi!
Joten henget levittivät siipensä,
lensivät metsään,
ja lepäsivät yön yli yhdessä
tammen oksilla.
Taras Sevtsenko, Ukraina, Valitut runot
Kustantaja Oppian, Helsinki 2022, suomentanut ja toimittanut Alla Bondarenko
Vaikuttava runo, ja sopii tähän ajankohtaan
VastaaPoista