Runollinen joulukalenteri 8.12.2022

 

 

Toivoa on, kaiken kurjuudenkin keskellä. Jos se tuhottaisiin ... ei, ei niin saa koskaan tapahtua!

Poimin tähän väliin toivoon viittaavan, lohdullisen runon naisrunoilijalta Junna Moritzilta, joka on syntynyt Kiovassa juutalaiseen perheeseen vuonna 1937. Hän opiskeli Moskovassa, mutta eroitettiin hetkeksi runojensa kriittisestä asenteesta ja vieraantumisesta neuvostojärjestelmästä. Hän on ollut perustajajäsen useissa liberaaleissa taiteellisen älykkyyden järjestöissä. Hän oli aikanaan Anna Ahmatovan suosima nuori runoilija. Moritz käänsi eurooppalaisia runoja venäjäksi, esimerkiksi Moisei Toifin ja Federco Lorcan runoja. Moritz toimi järjestöissä ihmisoikeuksien puolesta.

Jotakin tapahtui, koska hän osoittautui myöhemmin ristiriitaiseksi henkilöksi.

Vuoden 2014 jälkeen Moritsista tuli Venäjän Donbassin ja Krimin miehityksen kannattaja. Jotkut hänen viimeaikaisista runoistaan ​​välittävät Ukrainan ja lännen vastaisia ​​tunteita ja hänen kiusaamistaan ​​lännen kokemaan Venäjän vastaiseen kampanjaan.

Lehdissä kirjoitettiin näin: 

Kuuluisan runoilijan publicistiset runot herättävät niin sanotussa liberaalisessa yleisössä joko närkästystä tai säälin tunnetta. Verkostossa epäillään 83-vuotiaan runoilijan dementiaa tai yleistä turhautumista. 

 

Tätä voi jokainen mielessään puntaroida.

Mutta tämä toiveikas runo on vuodelta 1979:

Koskaan turhaa ei ole ihana.

Edes mustina vuosinakaan

turhaan mikään puu ei ole vihanta,

turhaan kukka ei käy kukkimaan.

Vaikka kohtalo kylväisi murhia,

eihän syvässä varjossakaan

ole ilo ja kyyneleet turhia,

laineet, laulut ja huomenet maan. 

Oli kaikkea, mutta ei ikinä -

vaikka julmuus on julkeimmillaan -

rintamaito ja ruis, tulen kipinä

ole turhat. Ei ikuisuuskaan.

Eikö ole se ilmeistä totuutta,

että aina uneksitaan

maasta missä ei ihanaa totuta

koskaan turhana tuomitsemaan.

Vetää tänne se taika niin määräävä,

kutsu rannoilta taivaan ja maan.

Eihän ihana turhaa ja väärää

ole ikinä - ei milloinkaan.

 

Junna Moritz, Uuden runon Venäjä, Karjala 1989

Kokoelman laatinut ja osin suomentanut Toivo Flink 

kuvittanut taiteilija Nikolai Brjuhanov