Toivoa on, kaiken kurjuudenkin keskellä. Jos se tuhottaisiin ... ei, ei niin saa koskaan tapahtua!
Poimin tähän väliin toivoon viittaavan, lohdullisen runon naisrunoilijalta Junna Moritzilta, joka on syntynyt Kiovassa juutalaiseen perheeseen vuonna 1937. Hän opiskeli Moskovassa, mutta eroitettiin hetkeksi runojensa kriittisestä asenteesta ja vieraantumisesta neuvostojärjestelmästä. Hän on ollut perustajajäsen useissa liberaaleissa taiteellisen älykkyyden järjestöissä. Hän oli aikanaan Anna Ahmatovan suosima nuori runoilija. Moritz käänsi eurooppalaisia runoja venäjäksi, esimerkiksi Moisei Toifin ja Federco Lorcan runoja. Moritz toimi järjestöissä ihmisoikeuksien puolesta.
Jotakin tapahtui, koska hän osoittautui myöhemmin ristiriitaiseksi henkilöksi.
Vuoden 2014 jälkeen Moritsista tuli Venäjän Donbassin ja Krimin miehityksen kannattaja. Jotkut hänen viimeaikaisista runoistaan välittävät Ukrainan ja lännen vastaisia tunteita ja hänen kiusaamistaan lännen kokemaan Venäjän vastaiseen kampanjaan.
Lehdissä kirjoitettiin näin:
Mutta tämä toiveikas runo on vuodelta 1979:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!