Nikolai Gumiljov (1886-1921) oli Anna Ahmatovan mies ja hänen kohtalonsa. Kaltaisensa löytävät usein toisensa. Heidän liittonsa ei kauan kestänyt. Molemmat elivät vapaata elämää ja heillä oli lukuisia rakkausseikkailuja. Kaikesta huolimatta Anna ja Nikolai arvostivat toisiaan taiteilijoina.
On kai kohtalon luonnetta, että nämä kaikki edellä mainitut runoilijat liittyvät jotenkin yhteen, kun ajattelee kuinka suuresta (suurista) maasta on kysymys. Gumiljov matkusti paljon ja tutustui eri kulttuureihin. Hän liittyi Gorkin perustamaan Maailman kirjallisuus-kustantamon toimituskuntaan, josta seurasi se, että Gulmijov ammuttiin vastavallankumoukselliseen kapinaan osallistumisesta syytettynä.
Kuitenkin Venäjä on ollut joskus vapaampikin maa, ja ihmiset ovat olleet rohkeita yksilöllisessä ilmaisussa ja tahdossa toimia omien periaatteittensa mukaisesti.
Oliskohan tässä runossa Nikolai ajatellut Annaansa?
Nainen
On nainen: yön vaikeneminen,
väsymys sanaan kitkerään
ja tuike arvoituksellinen
elävät silmäterissään.
Vain runon vaskimusiikille
hän sisimmässään ahne on,
ja viihdykkeille maallisille
on kuuro sekä tunnoton.
Niin merkillistä sulavuutta
on verkkaisessa käynnissään,
ei, hän ei loista kauneutta
ja silti onneni on hän.
Kun tahdon omavaltaisuutta,
käyn, uljas, luokseen oppimaan
makean kivun viisautta,
kun raukenee hän hourimaan.
Ja silloin valoisana kantaa
hän salamoita käsissään,
ja paratiisin tulisantaan
saa unenvarjot piirtymään.
Nikolai Gumiljov
Uuden runon Venäjä
Karjala-Kustantamo Petroskoi 1989,
kokoelman laatinut Toivo Flink, kuvittanut Nikolai Brjuhanov
….käyn, uljas, luokseen oppimaan
VastaaPoistamakean kivun viisautta….
Makeutta on tosiaan monenlaista kunhan malttaa opiskella, tulla opetetuksi