Bella Ahmadulina (1937-2010), oikeammin Isabella Ahmadulina, on venäläinen runoilija. Hänen isänsä oli tataari ja äitinsä venäläis-italialainen. Hän oli kolme kertaa naimisissa, mm. Jevgeni Jevtusenkon kanssa, joka myös oli runoilija.
Ahmadulinan ensimmäisiä runoja julkaistiin 1955 sanomalehdessä. Vuosien vieriessä hän nousikin kansainväliseksi kuuluisuudeksi runoilijana. Hän sai Yhdysvaltain taide- ja kirjallisuusakatemian kunniajäsenyyden 1977 ja Neuvostoliiton valtionpalkinnon 1989. Hänen runojaan on suomennettu runsaasti. Itse hän käänsi paljon georgialaisia runoja venäjäksi.
Valitsin hänen runonsa kirjasta Idän ja Lännen runot, joka kertoo runoillemisen intohimosta.
Toisten työ
Toisten työ on minun kiusaajani,
se houkuttelee minua
se viettelee minut syntiin
eikä oma työni auta minua
kostonhimoisena se jättää minut ja pakenee.
Koko elämäni minä olen antanut sille
istunut pienen pöydän ääressä ja kirjoittanut runoja,
silti minua kalvaa mustasukkaisuus
kun katson toisia ja näen heidät työssä.
Kinto laulaa korkealla äänellä
ja tuossa tbilisiläisessä kapakassa
tai taidenäyttelyssä tai elokuvissa
kateus salpaa minulta hengityksen.
Kun muurari pystyttää uudistalon punaisen tiilipiipun
myös minä puhdistan ruohoon saven sotkemat käteni -
oi että voisi tehdä niin kuin kameramies
kuuliaisesti ja nöyrästi hänen laillaan
keskittyneenä painautua vasten kameraa
etsijän läpi syventyä valittuun kohteeseen.
Minä haluan istuttaa puita, minä himoan
kastella kuivuneita taimia
ja nähdä kuinka malli heijastuu kankaalle
minun palettini väreistä!
Toisten työn mahtava valta ulottuu minun ylitseni
vaatien minua tilille säälimättömästi
mutta minä en pyydä
että minulta otettaisiin pois tämä osa
minä kiitän tätä niukkaa iloa.
Bella Ahmadulina
Idän ja lännen runot, Valikoima Neuvostoliiton ja Amerikan uutta runoa
toimittaneet ja suomentaneet Markku Lahtela ja Anselm Hollo
Weilin & Göös
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!