Pienestä Uuden runon Venäjä-kirjasta poimin edelleen runoilijan nimeltä Boris Pasternak (1890 - 1960). Mietinkin, mistä tuo nimi on niin tuttu. Selvisihän se, kun nettiä pengoin. Hän sai Nobelin palkinnon ulkomailla julkaistusta romaanista nimeltä Tohtori Zivago. Hän käänsi venäjän kielellä mm. Goethea, Shakesperea, Shallya ja Keatsea.
Joten pitemmittä puheita sukellan hänen runotaiteeseensa. Olen ennenkin poiminut Leipä-runoja, se kun on niin tärkeää maailmalla juuri nytkin!
LEIPÄ
Monet polut ja tiet vielä polet
ja monta jo käsittänyt
sinä elämäntotuutta olet
ja tärkeimmän omaksut nyt:
miten onni ja työ syvin juurin
ikiajoiksi sidottu on.
On laiskuus kuin kirous suurin,
kuin tuhlaus korvaamaton.
Eläinmaailma odottaa yhä
sekä kasvien maailma myös
kuin totuutta löytöä pyhää,
joka on kuin sankarityös.
Suurlöytönä tehtynä hiljaa
sukupolville lahjoittaa maa
esi-isien kylvämää viljaa,
josta alkunsa totuudet saa.
Kun katselet vehnää tai ruista,
luet sivun niin ihmeellisen,
esi-isäni sinua muistain
evästyksenään kirjoitti sen.
Oli viestinä loputtomana
miespolvien kohtalot, työt.
Tuli kuin esi-isien sana
ruisleipä tuo, jota nyt syöt.
Boris Pasternak, Uuden runon Venäjä, Karjala 1989
Kokoelman laatinut ja osin suomentanut Toivo Flink
kuvittanut taiteilija Nikolai Brjuhanov
Yksinkertaisiakaan aihe ei ole liian yksinkertainen runoksi. Leipä ansaitsee runonsa kuten vilja, jonka kasvattamisen taito on ensi-isiltä peritty.
VastaaPoista