Aivan kuin jokin johdattelisi minua nyt näiden runojen parissa. Kun kirjoitin edellisen postauksen Isabella Ahmadulinan runoista mainiten yhden hänen aviomiehistään, Jevgeni Jevtusenkon, eräs ystävä lainasi minulle seuraavana päivänä lupaamansa venäläisen runokirjan. Kirja oli Jevtusenkon runokirja!
Kuinka laajasti venäläinen runous ja kirjallisuus on valloittanut maailmaa! Kauniilla ja sydäntä koskettavalla tavalla! Miksi pitää sitten olla se toinenkin äärimmäisyys?
Ja sekin vielä, kun juuri katsoin National Geographicin kuvia Baikaljärvestä, luen Jevtusenkon runokirjasta: "Minä synnyin 18. heinäkuuta 1933 pienessä siperialaisessa kylässä, Zimassa, joka on lähellä Baikal-järveä. Nimi Jevtusenko on ukrainalaista alkuperää... " Joskus nämä sattumat ovat värisyttäviä!
Jevtusenko on sanonut, että hänen paikkansa on hyvien ihmisten puolella pahoja ihmisiä vastaan. Hän kirjoittaa myös: "Jos runoilija vaikenee omasta itsestään niin tämä hitaasti ja välttämättä muuttuu vaikenemiseksi myös kaikista muista ihmisistä, heidän kärsimyksistään ja toiveistaan."
Jevtusenkon elämä on ollut hyvin rikasta ja moninaista, mutta tarkoitukseni tässä kalenterissa on kirjoittaa lyhyesti runoilijoita esitellessäni. Tuodakseni vielä esille tätä laajaa Venäjän "runoilijaperhettä", täytyy kertoa, että Jevtusenko oli hyvä ystävä Pasternakin kuin myös monen muun jo mainitsemieni runoilijoitten kanssa. Hänen kuuluisuuttaan ja arvostustaan todistaa mm. myös Dmitri Šostakovitšin sävellykset 13. sinfoniassa Babi Jarin runoelman pohjalta. Jevtusenko kuoli vuonna 2017 Yhdysvalloissa Tulsan kaupungissa.
Niin traaginen symboliikaltaan kuin tämä valitsemani runo onkin, tuli tunne, että on pakko saada tämä tänne kalenteriin. Ymmärrätte, mitä tarkoitan, kun luette sen.
RAKEITA HARKOVISSA
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!