Jatkan runon Suuren haudan toisen sielun tarinaa.
Toinen sielu
"Tämä, siskoni, on se se syy,
miksi portit on suljettu minultakin.
Sillä minä kunnolla juotin
Moskovan valtiaan hevosen 'Batrurinissa,
kun hän palasi Pultavasta.
Olin vain pieni tyttönen,
kun yöllä moskoviitit
polttivat suuren Baturin
ja tappoivat Chechelin
ja hukuttivat nuoret ja aikuiset
Seyma-jokeen.
Minä kaaduin ruumiiden keskelle
Mazepan kamareissa.
Ja minun ympärilläni
äitini ja siskoni,
toistensa syliin tapettuina,
makasivat vierelläni kuolleina,
Sitten minut vietiin väkivalloin
äitiraukkani viereltä.
Ja minä anelin
moskoviittien päällikköä
tappamaan minut.
Mutta hän ei suostunut siihen.
Ei, he veivät minut
moskoviittien leikkikaluksi.
Mutta minä pakenin
ja löysin suojapaikan
roihuavista lieskoista.
Koko Baturinissa oli jäljellä
vain yksi talo.
He olivat päättäneet,
että siinä talossa
tsaari viettäisi yönsä
palatessaan Pultavasta.
Ja minä vein vettä
siihen taloon.
Ja hän viittoi minulle
ja pyysi hoitamaan hevostaan.
Joten minä annoin sille vettä.
En tajunnut tekeväni
niin pahaa syntiä.
Olin tuskin päässyt talon taakse
kun kaaduin maahan hengettömänä.
Seuraavana päivänä,
kun hän oli lähtenyt
minut hautasi isoäitini,
joka oli loimujen keskellä.
Hän asetti minut hellästi makuulle
taloon vailla kattoa.
Seuraavana päivänä
hänkin kuoli
ja maatui paikalleen
sillä Baturinissa ei ollut ketään
hautaamassa uhreja.
Mutta talon he tuhosivat
ja kiroten polttivat hirret.
Minun pitää liidellä
allani rotkot ja niityt
ja kasakkojen arot.
Enkä tiedä,
mistä minua rangaistaan.
Ehkä siksi,
että autoin kaikkia pulassa,
ja annoin vettä
Moskovan tsaarin hevoselle."
---
Ukrainan kansallisrunoilija Taras Sevtsenko syntyi Ukrainassa vuonna 1814 maaorjan lapsena ja kuoli Pietarissa 1861. Hän jatkoi opiskeluaan Pietarin akatemiassa, jossa hän sai tukijoita ja vapautui maaorjuudesta. Hän tuli takaisin Ukrainaan ja toimi Kiovan yliopiston piirustuksen opettajana, josta hänet pidätettiin kansallisaatteen levittämisestä ja keisarin arvostelusta. Hänet tuomittiin sotilaspalvelukseen, jossa häntä rangaistiin taiteen tekemisen vuoksi. Piirtäminen tai maalaaminen ei ollut luvallista. Lisäksi keisari Nikolai I lisäsi siihen rangaistusta kieltämällä häneltä kirjoittelunkin. Kun Nikolai I kuolee, Sevtsenko vapautuu sotilaspalveluksesta ja saa luvan matkustaa Ukrainaan, jossa hänet kuitenkin pian pidätetään ja palautetaan Pietariin. Siellä hän vietti elämänsä kuusi viimeistä vuottansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Olen iloinen kommenteista!