Runollinen joulukalenteri 24.12.18

Vanha koulukaverini, hyvä ystäväni ja kirjallinen tukijani Pirkko Böhm-Sallava lähetti minulle jouluterveiset kuten monille muillekin oppilailleen. Se oli kuin nakutettu päätös tälle kauniille runokavalkadille joulukalenterissa. Tämä polun varresta ottamani valokuva on jotenkin ihmeellinen. Suomalaista maisemaa. Runo edustaa itämaista maisemaa.

JOTAKIN TAPAHTUU

Keto nukkui. Uneensa kukkanen kuuli

miten ylitse hulmahti yöllinen tuuli

ja kuiskasi: JOTAKIN TAPAHTUU.

Vähän kukkanen raotti umppunsa terää:

Sydänyöhän nyt on. Ei, vielä en herää.

Vaan heikosti värähti öljypuu.

Joku lammas kedolla päätään käänsi

ja mättään juuressa sirkka äänsi

ja silmät pienien eläinten

kuin lyhdyt syttyivät siellä ja täällä.

Jokin levottomuus oli nurmikon päällä,

jokin sanaton sanoma, ihmeellinen.

Ja katso: kaikki ne valvovat tässä,

kedon pienet oliot pimeässä -

joka ylitse mustana kuin meri lyö.

Ja se uninen kukkakin toisten lailla

on äkkiä auki, pelkoa vailla.

Ja siinä se on: valo!

JOULUYÖ.

Runon on kirjoittanut Aila Meriluoto,

julkaisuvuosi 1959

Toivotan kaikille lukijoilleni kaunista aattoiltaa ja aikaa valoa kohti! Metsätonttu Leila