Joulukalenterin 19. päivä, Iiro ja numero 10

Tänä aamuna näytti maailma ihmeelliseltä väriltään. Tällaisen maiseman sain napattua kameraani.

Kalenterin päivät ovat kohonneet taas yhden ympyrän spiraalissa pikkuisen ylemmäs. Ja tosi on, että mitä tahansa lähtee miettimään ja syventämään (tutkimuksissa sitä sanotaan syvähaastatteluksi varsinaisen haastattelun jälkeen), niin jotakin kasvaa.

Olen miettinyt tuota numero 10. Sehän on ollut näyttämässä siellä todistuksessakin sitä, missä aineessa sinä omistat suuren lahjan. Se on kiitos jostakin mitä olet tehnyt omilla taidoillasi.

Jos sinä olet omistanut käytöksestä numero 10, se kertoo sinun hyvästä itsehillinnästä, hyvästä käytöksestä ja kunnioituksesta ympäristöäsi ja ihmisiäsi kohtaan. Nykyään sekään ei ole enää itsestään selvyys. Siihenhän sisältyy myös sosiaaliset taidot.  Joku ’kiltti’, mutta ujo ja vetäytyvä ei näitä välttämättä omaa, vaikka kuinka käyttäytyisi hyvin. Käytös on liikaa kiinni persoonan temperamentista, aina kyseenalainen.

Jos olet saanut 10 laulussa tai musiikissa, olet saanut ihanan lahjan, suorastaan jumalallisen, sillä taiteissa se jopa nostetaan toisten taidelajien yläpuolelle. Jaathan sen kaikkien iloksi. Jos on 10 kuvataiteessa, on sekin jakamisen arvoinen asia. Tosin taidelajien (kuten käsityötkin) jakaminen yleisölle ja ympäristöön ei useinkaan riitä oman elannon hankkimiseksi, mutta harrastuksena se voi antaa itsellekin iloa ja voimaa. Muistan Henry Millerin erään tekstikohdan (niin parjattu pukki kun hän olikin), jossa hän ymmärtää kirjoittamisen lahjan tulevan ylemmältä tasolta. Se ei kuulu yksin hänelle, vaan se on jotakin hänen kauttansa muille jaettavaa kauneutta. Hän tarkoitti tässä kaikkia taiteen lajeja.

Harvalla on äidinkieli 10, useimmiten jopa vieraista kielistäkin voi helpommin saada 10. Kun taas matematiikka on tietyillä persoonilla 10 aina vain, siitä ei pääse mihinkään. Se on ongelmaratkaisujen ja loogisen ajattelun tulos. Vaikka matematiikassa meneekin kehnommasti,  voi siitä erottua esim. geometria, johon liittyy spatiaalinen lahja, avaruudellinen hahmotuskyky, joka näkyy sitten esim. tähtitieteessä, muotoilutaiteessa ja suunnistamisessa. Kympin urheilijat (kinesiologinen lahja) harrastavat urheilua tavalla tai toisella, vaikka eivät ihan mestareiksi asti itseään koulutakaan.

Kunpa koulussa annettaisiin numero myös muista taidoista; esim. organisointikyvyn taidoista, sydämen älykkyydestä ja vaikka ihan elämässä selviämisen taidoista. Joku vähävaraisesta perheestä ja hankalista olosuhteista lähtöisin  voi selvitä koulunkäynnin hymyillen sitkeydellä ja asennoitumisellaan ilman yhtäkään kymppi. Miksi siitä ei suoda kympin kunnia? Sellaisia olen joskus miettinyt.

Muistan aina, kun ystäväni kertoi miehestään, johtoportaassa olevasta, vähän ylpeänä, mutta myös  säälillä: - Älykkyyttä miehelläni on paljon, mutta sosiaaliset taidot täysin nolla. Hänen ei tarvitse olla kuin kaupan kassalla, niin löytyy riidan aihe.

Annetaan itselle kymppi blogikirjoittamisesta! Ja annetaan yhdeksän niille, jotka lukevat blogeja ja kymppi niille, jotka kommentoivat niitä blogikirjoituksia. Vai kuinka?

Muuten, olisi hauska miettiä, minkälaisen 'henkisen lahjan' ihminen voisi toivoa, jos olisi 'henkinen joulupukkikin' olemassa. 

Onnea Iiroille! Iiro? En ole tuntenut sen nimistä, nähnyt kyllä sellaisia nimiä olevan. Mietin Iivaria ja Iikkaa, mutta Iiro onkin tullut nimestä Iisak. (Ja kukahan senkin on päätellyt?)  Tällaisen rivistön kopioin netistä: Iiro/heprea Jishaq "hän (Jumala) nauraa"/Isak, Isaac, Izaac

Uskotaan että se on noin. Iiro on ihan miehekäs nimi, naurava mies.

Tässä yksi musiikin voittomies, joululaulujen voittaja.